Täpötäydellä telttapaikalla ahdistaa. Olen iloinen, että kaikki nämä ihmiset ovat lähteneet diginäyttöjensä ääreltä luontoon, mutta tuntuu siltä, että olen saapunut toriaukiolle.
Suomessa saloja onneksi riittää. Mitä enemmän retkeilykokemusta karttuu, sitä erämaisemmat kohteet alkavat kiinnostaa. Jopa oma retkiseurue voi häiritä henkilökohtaista yhteyttä luonnonympäristön kanssa.
Yksin samoaminen voi olla vapauttava kokemus. Voit itse valita reittisi, rytmittää matkasi ja tauottaa pysähdyksesi. Aistisi terästyvät. Teet tarkempia havaintoja, ja osaat myös nauttia pienistä hetkistä. Luonto on läsnä!
Yksin retkeillessä kaveri ei ole auttamassa, joten riskeihin on varauduttava. Tärkeintä on kertoa jollekulle, minne aikoo ja kuinka kauaksi aikaa. Siten epäonnen kohdatessa joku osaa ihmetellä. Tärkeää on myös pakata mukaan varavarusteita ja varmistaa yhteydet ulkomaailmaan.
Itse olen ollut onnekas. Esimerkiksi täysin mahdollista nilkan murtumaa ei ole omilla yksinsamoiluillani sattunut. Mahdollisuus on kuitenkin todellinen, joten pakkaan aina mukaani ensiaputarpeita, varavaatteita vesitiiviisti pakattuna, kännykän täyteen ladattuna, varavirtapankin ja toisen kännykän. Mukana on aina myös gps, kartta ja kompassi – tiedän missä liikun.
Yksinretkeilyä kannattaa harjoitella pienin askelin, tutustuen omiin taitoihin ja tuntemuksiin. Käy ensin lähimetsässä ja luo sinne oma luontokolo, jossa voit kokea luonnon läsnäolon. Sen jälkeen voit testata erätaitojasi yön yli kestävällä retkellä merkityllä retkeilyalueella.
Erämaahan yksin lähtevät vain useiden retkeilyvuosien koulimat suunnistajasielut. Epäonni voi sattua myös kokeneen kairan kävijän nilkkaan, tosin kokemuksen tuoma arviointikyky pienentää riskejä.
Moni kertoo pelkäävänsä luonnossa. Jopa kokeneet erämaavaeltajat kokevat joskus pelkoa retkillään.
Usein kuulee pelättävän suurpetoja, eksymistä ja loukkaantumista, mutta myös pimeää, muita liikkujia, omaa mielikuvitusta ja jopa pelkoa itsessään. Pahimmillaan pelot saattavat estää koko retkelle lähtemisen.
Pelko on yksi ihmisen kuudesta perustunteesta, jotka tunnetaan ympäri maailmaa. Tunne itsessään ei ole haitallinen. Kuten muillakin tunteilla, sillä on ollut hyödyllinen tehtävä eloonjäämisessä. Pelko ohjaa meitä välttämään vaarallisia tilanteita ja toisaalta valmistaa kohtaamaan haastavan tilanteen, josta selviytyäkseen täytyy olla varuillaan.
Hyvin usein luontoon ja retkeilyyn liittyvät pelot ovat kuitenkin aiheettomia ja rasittavat turhaan retkeilijän mieltä. Miten pelkoja sitten voisi vähentää?
Monia retkeilyyn liittyviä pelkoja voi vähentää hankkimalla tietoa ja valmistautumalla hyvin. Voi esimerkiksi miettiä läpi kaikki pahimmat skenaariot ja tehdä oman turvallisuussuunnitelman.
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta asia on usein päinvastoin. Kun toimintasuunnitelma uhkaavien tilanteiden varalta on tiedossa, tilanteet pelottavat huomattavasti vähemmän.
Erityisesti pelkoa aiheuttavista eläimistä kannattaa hakea mahdollisimman paljon tietoa. Eläimen elinkaareen ja käyttäytymiseen tutustuessa oppii ymmärtämään eläintä, mikä tekee siitä vähemmän pelottavan.
Mahdollisia vaaratilanteita ei pidä väheksyä vaan niitä tulee pyrkiä ennakoimaan. Pelkojen kanssa pitää kuitenkin aina pitää myös maalaisjärki mukana. Tilanteen paisuttelusta ei ole koskaan mitään hyötyä.
Tiedonhaun lisäksi retkelle tulee varustautua asianmukaisesti. Seuraavaksi on lueteltu muutamia yleisimpiä retkeilyyn liittyviä pelkoja ja niihin varustautumista.
Tutustu retkikohteeseen jo kotona karttojen avulla. Tee reittisuunnitelma ja kerro se myös jollekulle kotiin jäävälle.
Opettele lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia sekä puhelimen GPS-sovelluksia. Maastossa pidä puhelin pois päältä akun säästämiseksi.
Jos huomaat eksyneesi, pysähdy. Istu hetkeksi alas, juo vettä ja haukkaa evästä. Mieti, missä kohtaa käännyit harhaan. Tarkista oikea ilmansuunta kompassista. Palaa mahdollisuuksien mukaan omia jälkiäsi pitkin takaisin tai ainakin niin pitkälle, että olet jälleen kartalla.
Älä lähde puolikuntoisena maastoon. Retkellä pidä huoli hygieniasta ja varmistu käyttämäsi juomaveden puhtaudesta. Maastosta kerätyn veden puhdistusta varten on olemassa esimerkiksi suodattimia ja puhdistustabletteja.
Älä poimi äläkä syö kasveja tai sieniä, joita et varmasti tunnista.
Varaa ensiapulaukkuun ainakin särkylääkettä, laastareita, ensi- ja ideaaliside. Väsyneenä loukkaat helpoimmin itsesi. Tarkkaile omaa oloasi äläkä lähde puskemaan yli rajojesi. Juo tarpeeksi vettä, syö eväitä ja lepää.
Suunnittele maltilliset päivämatkat ja muuta suunnitelmaa lennosta, jos sille on tarvetta. Älä pakota itseäsi jatkamaan liian pitkälle.
Pukeudu sään- ja maastonmukaisesti ja varaa mukaasi tarpeeksi vaihtovaatetta. Suosi kerrospukeutumista ja vaihtele vaatekerroksia tarpeen mukaan.
Suojaa itsesi auringolta. Käytä päähinettä, peittäviä vaatteita, suojavoiteita ja aurinkolaseja. Juo säännöllisin väliajoin vettä ja syö suolaista ja makeaa energiatason ylläpitämiseksi. Lepää varjoisissa paikoissa. Kuuntele omaa kehoasi.
Erityisesti kylmällä vältä kovaa hikoilua ja kastumista. Suojaa myös muut varusteesi kastumiselta. Tankkaa tarpeeksi energiaa ja pysy liikkeessä.
Tutustu varusteisiin kotona ennen maastoon lähtöä. Tutustu rinkan säätöihin ja opettele kasaamaan teltta ja retkikeitin.
Vaella mielellään vain niiden varusteiden kanssa, joihin luotat. Jos olet kokematon retkeilijä, varmista ennen lähtöä, että varusteet ovat ainakin ehjiä. Älä lähde maastoon rikkinäisen tai puutteellisen varusteen kanssa!
Varaa mukaasi korjausvälineitä, esimerkiksi monitoimityökalu, rautalankaa, ilmastointiteippiä, parsinneula ja lankaa.
Tarkista säätiedotus ennen lähtöä ja tarvittaessa myös maastossa päivittäin. Pyri ennakoimaan sään muutosta muuttamalla esimerkiksi etenemissuunnitelmaa.
Myrskyn yllättäessä suojaa itsesi ja varusteesi nopeasti kastumiselta. Hakeudu suojaisaan paikkaan ja pystytä majoite. Kovassa tuulessa kiinnitä varusteet hyvin. Odota sään parantumista.
Ukonilmalla pysyttele poissa järviltä, avokallioilta ja tunturin rinteiltä. Varmista, ettet itse tai telttasi ole maaston korkein kohde. Älä myöskään seiso aivan korkeiden puiden vieressä.
Vältä hosumista, sillä sohlaamalla saa vain rikottua asioita tai itsensä.
Suomen käärmeistä ainoastaan kyy on myrkyllinen, vaikka muutkin käärmeet voivat toki purra. Pue jalkaan pitkävartiset kengät. Kulje raskaasti tömistellen ja tarkkaile, mihin astut. Kyyt viihtyvät runsaassa aluskasvillisuudessa, mutta voivat etsiytyä lämmittelemään avoimelle pinnalle, kuten tielle ja kalliolle.
Kyyn purressa vältä purema-alueen, esim. raajan, turhaa liikuttelua. Hakeudu mahdollisimman nopeasti lääkäriin.
Varaa retkelle mukaan pinsetit tai erityisesti punkin poistoon tarkoitetut punkkipihdit ja harjoittele niiden käyttöä jo ennen maastoon lähtöä. Estä punkin iholle pääsy käyttämällä pitkälahkeisia housuja ja vetämällä sukanvarret lahkeiden päälle. Kierrä tihein aluskasvillisuus.
Tee joka päivän päätteeksi punkkitarkastus. Käy tarkastuksessa läpi koko keho, erityisesti taipeet ja karvoitus.
Punkin purtua tarkkaile puremakohtaa ja omaa oloasi. Jos puremakohta punoittaa tai sinulle tulee oireita, hakeudu lääkäriin.
Isossa ryhmässä liikuttaessa eläimiä ei juuri näe. Jos liikut yksin, voit ottaa etukäteen selvää, minkälaisia eläimiä reittisi alueella liikkuu. Voit kysyä tätä vaikka paikallisilta.
Mikäli et halua törmätä metsäneläimiin, laula tai juttele kovaäänisesti kulkiessasi, jotta eläimet tietävät sinun olevan tulossa. Voit myös kiinnittää rinkkaasi niin sanotun karhukellon.
Jos kohtaat suurpedon, pysy rauhallisena. Tarkkaile, käyttäytyykö eläin uhkaavasti. Älä lähde juoksemaan vaan peräänny rauhallisesti pois tilanteesta.
Kaikesta valmistautumisesta huolimatta retkellä voi silti alkaa pelottaa. Useimmiten pelko nousee mieleen auringon laskettua. Tuttu maisema, jossa juuri äsken puuhaili päivänvalossa muuttuu vieraaksi ja mystiseksi. Tämä johtuu siitä, että varaamme niin paljon näköaistin varaan. Kun hämärästä metsästä ei saakaan enää tarpeeksi aistihavaintoja, on olo turvaton.
Esimerkiksi tällaisessa tilanteessa pelon tunteet kumpuavat omasta epävarmuudesta. Tästä kertoo esimerkiksi se, että monesti pelot nousevat esiin juuri ollessa yksin.
Kaverin kanssa retkeillessä ei pelkää satuolentoja tai eksymistä. Se on toisaalta hieman ristiriitaista, sillä mitä apua kaverista edes on satuolentoja vastaan tai jos molemmat ovat yhtä eksyksissä?
Jos pelko kaikesta huolimatta valtaa mielen, miten taistella sitä vastaan? Pelot voi yrittää unohtaa keskittymällä tekemään muita juttuja, jotka vievät huomion ja ajatukset muualle. Voi esimerkiksi lukea kirjaa, kirjoittaa päiväkirjaan tai laulaa itselleen.
Toinen vaihtoehto on, ettei pelkoa yritä paeta. Tunnetta voi tarkastella hyväksyvästi kasvattamatta sitä paniikiksi. Voi rauhoittua kuulostelemaan, missä kohtaa kehoa se tuntuu ja miltä se tuntuu. Alkaako pelätessä esimerkiksi vaistomaisesti pidätellä hengitystä tai hengittää nopeasti ja pinnallisesti.
Tunteisiin ei voi tietoisesti vaikuttaa. Sen sijaan niiden aiheuttamiin fyysisiin reaktioihin, kuten kohonneeseen hengitystiheyteen, voi. Ottamalla hengityksen haltuun, hengittämällä tietoisesti syvään, vie samalla pelkotilalta voimaa vaikuttaa. Kun hyväksyy tunteen läsnäolon yllyttämättä sitä, se laimenee itsestään ja menee aikanaan ohi.
Teksti: Elina Silkelä ja Sini Malminniemi
Artikkeli on julkaistu kahdessa osassa Nuorten Luonto -lehdessä 2/2018.
Luontoliiton tarjoama vaeltamisen etäkurssi antaa perustiedot siitä, mitä vaaditaan noin viikon kestävällä vaelluksella merkityillä reiteillä Lapissa kesä- tai syysaikaan. Kurssi on maksuton ja avoin kaikille. Voit tulla kuuntelemaan vain yksittäisen luennon tai kaikki kolme.
Vaeltamisen etäkurssin oppitunnit:
Vaellusvarusteet 6.8. klo 18–20
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo