Harjakatto on lumesta valkea, ja varis erottuu sitä vasten hyvin. Sillä on suussaan jotain pyöreää ja litteää, jonka se laskee katolle. Litteän esineen alkaessa luisua katon harjaa pitkin varis lehahtaa sen päälle, tarraa kiinni ja liukuroi alas siivet räpiköiden. Siis – siivekäshän lumilautailee?
Kyseinen eläinvideo ei ole tekoälyn syöttämää sepitettä eikä deep fake -syväväärennös vaan täyttä totta. Jonkun kuvaama leikkisä varis todella hyödyntää löytämäänsä esinettä erehtymättömästi hauskanpitoon. Eikä ole kyse yksittäistapauksesta – varislinnut ovat tunnettuja paitsi älystään myös leikistään.
Toisella videolla varis ja lokki vierittelevät palloa jäällä, kolmannella varis ja koira taas hakevat ihmisen heittämää palloa. Viime vuonna sosiaalisessa mediassa levisi videoita kaksivuotiaan Otto-lapsen ja Russell-variksen leikeistä, joissa molemmat nostelivat kiviä muovikuormuriin.
Mitä kaikkea varikset puuhastelevat omaksi ilokseen? Ja ennen kaikkea herää kysymys: miksi?
Leikki määritellään toiminnaksi, jolla ei ole selkeää ulkopuolista tavoitetta. Se on siis itsessään merkityksellistä. Leikkitutkija Stuart Brownin mukaan leikki ei välttämättä tarkoita yksittäistä aktiviteettia vaan voidaan puhua leikillisestä olotilasta. Sama puuha voi olla toiselle leikkiä ja toiselle pakkopullaa. Todelliseen leikkiin suhtaudutaan motivoituneesti, leikkijän ajantaju hämärtyy ja toiminta tuntuu mukavalta.
Nisäkkäille kuten ihmisille, apinoille ja susille leikkiminen on tyypillistä ja tärkeää. Silti leikkimisen erilaisia muotoja on tavattu jopa matelijoiden, mustekalojen ja kalojen parissa. Ne ovat kuitenkin erilaisia kuin susien ja simpanssien vahvasti vastavuoroiset sosiaaliset leikit.
Linnuilla leikkiminen ei ole yhtä yleistä kuin nisäkkäillä. Monipuolisia leikkimisen tapoja on havaittu vain osalla lintulajeista, erityisesti varislinnuilla ja papukaijoilla.
Tutkijat ovat luokitelleet varislintujen leikit seitsemään kategoriaan. Varikset leikkivät esineillä kuin leluilla, piilottelevat esineitä, suorittavat ilmassa satunnaista akrobatiaa, molskivat huvikseen vedessä, liukuvat kaltevia tasoja pitkin, roikkuvat oksilta ja pitävät hauskaa ääntelehtimällä.
Liukumäet ja kylpypeuhut? Lentotaitoa lukuun ottamatta listaus on kuin ote leikki-ikäisen lapsen päiväpuuhista.
Välillä varikset leikkivät kaltaistensa kanssa ja joskus muunlajisten eläinten kanssa. Toisinaan ne viihdyttävät itseään yksin ja silloin tällöin seuraksi kelpaa ihminen. Leikkitappelut ja hippaleikit vaativat toisen osapuolen, mutta katolla liukuminen on hupaisaa yksinäänkin.
Syitä varislintujen hauskanpidolle on tutkittu ja pohdittu. Leikki vaikuttaa ihmisten terveyteen positiivisesti, ja sen puute on haitallista. Myös eläimet voivat ihmisten tavoin kärsiä leikin puutteesta. Leikki on hyvää treeniä aivoille ja laskee stressitasoja. Varikset voivat leikin kautta oppia vertaisistaan sekä ympäristöstään ja kerätä uusia kokemuksia sekä hioa ongelmanratkaisutaitojaan turvallisissa olosuhteissa. Esineleikeissä motoriikka kehittyy, mistä on hyötyä tavoitteellisessa toiminnassa kuten työkalujen käytössä.
Varikset ovat tunnettuja myös työkalujen luovasta ja tarkoitushakuisesta käyttämistä. Ne osaavat hyödyntää tikkuja ja koukkuja ruoanhankinnassa sekä jopa rakentaa ongelmanratkaisutilanteen edellyttämiä työkaluja eri komponenteista. Nokkelat varikset osaavat myös opettaa temppunsa nuoremmille linnuille.
Työkaluilla operointia ei kuitenkaan lasketa määritelmän mukaan leikiksi. Silti ongelmien ratkaiseminen työkalujen avulla voi olla hauskaa itsessään eikä pelkästään mahdollisen palkkion vuoksi.
Harvardin yliopiston vuonna 2019 tekemässä tutkimuksessa selvitettiin varisten suhtautumista työkaluihin. Häkkin pöydälle asetettiin pieni laatikko, jossa oli ruokapalkkio. Varikset oppivat nopeasti, että oikealle asetetussa laatikossa oli aina suuri palkkio, kun taas vasemmalle sijoitettuun laatikkoon oli kätketty pienempi herkku. Ne lähestyivät oikealle asetettuja laatikoita aina nopeammin, sillä odotukset olivat korkeammalla.
Jos laatikko sijoitettiin keskelle pöytää, variksen lähestymisnopeuteen vaikutti sen mieliala. Hyvällä tuulella oleva optimistinen varis tuli tutkimaan ruokapalkkion mahdollisuutta nopeammin kuin huonotuulisempi varis.
Mikä sitten vaikutti varisten mielialaan?
Kun tutkimuksen uudenkaledonianvarikset pääsivät käyttämään työkalua ruoan tavoitteluun ennen koetta, lähestyivät ne keskelle sijoitettua laatikkoa verrokkiryhmää nopeammin. Ne olivat siis olivat optimistisemmalla tuulella työkalun käyttämisen jälkeen verrattuna tilanteeseen, jossa ne eivät olleet päässeet käyttämään työkalua, mutta olivat saaneet “ilmaiseksi” saman ruokapalkkion kuin työkalua käyttämällä.
Työkalun onnistunut käyttäminen oli siis nostanut mielialaa enemmän kuin pelkkä herkuttelu. Tutkijat arvelivatkin työkalun käyttämisen olevan variksista mukavaa puuhaa. Sanonta “ensin työ, sitten hupi” ei siis varisten kohdalla pidäkään paikkaansa!
Teksti: Eeva-Leena Karihtala
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo