Luontoliitto järjesti syyskuun ensimmäisenä lauantaina suomea ja englantia yhdistävän kaksikielisen linturetken Helsingin Viikkiin, urbaaniin peltoympäristöön. Vanhankaupunginlahden lähiympäristöön kuuluvat pellot nauttivat suurta suosiota kaupunkilaislintubongareiden keskuudessa, sillä alueella havaitaan vuosittain monia harvinaisia läpimuuttajia, ja vakituinen pesimälinnusto on kaupungin vilskeen välittömästä läheisyydestä huolimatta kirjava.
Lintukiinnotuksen yhdistämä joukkomme kokoontui Viikin koleaan aamuun heikohkosta näkyvyydestä huolimatta runsaana ja reippaana. Retken oppaana toimi Luontoliiton yhtenä hankekoordinaattorina toimiva Sommer Ackerman, joka läpi retken antoi asiantuntevia neuvoja lintulajien havainnointiin. Oppaan rento olemus viesti, että Luontoliiton retkille ovat tervetulleita niin kokeneet konkarit kuin epävarmat sivustakatsojatkin, kaverin kanssa kulkevat sekä yksinään toimintaan tutustuvat. Retken opastuksen pääasiallinen kieli oli englanti, mutta ryhmäläisten kesken keskusteluja käytiin tasapuolisesti molemmilla kielillä.
Lähdemme kulkemaan parin kilometrin mittaista lenkkiämme pitkin peltoja halkaisevaa polkua, jonka varrella linnut jakavat huomiomme Viikin tutkimustilan hurmaavien lehmien kanssa. Sumuisella taivaalla lentää suuria hanhiparvia auramuodostelmissaan. Viikin peltojen reunoilla lepäilee lähinnä valkoposkihanhia, jotka unisina kekoina herättävät myötätuntoa ryhmässä.
Pääkaupungin tavallisimmat hanhet, valkoposkihanhi ja kanadanhanhi, lukeutuvat alueen inhotuimpiin lajeihin, ja monet luulevat virheellisesti näiden molempien kuuluvan haitallisiin vieraslajeihin. Todellisuudessa ainoastaan kaksikosta kookkaampi, kanadanhanhi, on paikoitellen haitallinen vieraslaji, kun taas valkoposkihanhi kuuluu tulokaslajeihin. Vieraslajit ovat ihmisen uudelle alueelle tuomia eliölajeja, kun taas tulokaslajit ovat levinneet uudelle alueelle omin avuin, usein esimerkiksi ilmaston lämpenemisen seurauksena.
Käveltyämme jonkin matkaa eteenpäin heinikosta putkahtaa ilmoihin parvi hilpeästi sirkuttavia, ikään kuin kikattavia pikkulintuja, jotka kaartelevat matalalla korkeudella tiukoin käännöksin. Eräs skarppi ryhmäläinen tunnistaa parven tikleiksi niiden keltaisten pyrstöjen perusteella. Havaitsemamme parven lintujen täytyy olla vielä hyvin nuoria, sillä niiden pään väritys on aikuisesta tiklistä poiketen yksivärinen. Opas toteaakin, että lajintunnistuksessa sulkien väri on vain yksi monista lintujen tunnusmerkeistä: toisinaan esimerkiksi siipien liikkeen havainnointi auttaa kahden samannäköisen lajin erottamisessa. Tiklien kanssa samaan maisemaan lentää äkkiä myös västäräkkejä ja muutama korppi viereisestä latorakennuksesta.
Seuraavaksi kuljemme kasteisen metsikön poikki Vanhankaupunginlahden ääreen. Hakalanniemessä kohtaamme joukon kaukoputkin ja kameroin varustautuneita lintubongareita. Ruokojen keskellä uiskentelee yksinäinen joutsen sekä parvi sinisorsanaaraita. Hetken päästä kiikarien okulaariin ilmestyy myös kaksi haikaraa, harmaa ja puhtaanvalkoinen. Tunnistamme yksilöt harmaahaikaraksi ja jalohaikaraksi. Haikarat ovat hyvin hiljaisia, vähäeleisiä ja useimmiten ihmiseen reilua etäisyyttä pitäviä lintuja, ja siksi niiden tunnistaminen vaatiikin tarkkaa silmää.
Seuraavaksi joku osoittaa sormensa kohti komeana liihottelevaa haukkaa, joka tunnistetaan ruskosuohaukaksi. Tämä pitkäsiipinen haukka on Suomessa ja maailmanlaajuisesti varsin elinvoimainen, mutta minulle itselleni se on uusi tuttavuus, ja koen uutuuden viehätystä. Tunne muistuttaa minua lapsuuden hetkistä, kun sain jonkin uuden tuotteen keräilykokoelmaan tai avasin uusia tasoja videopeleissä. Lintujen elämää seuratessa uutuuden viehätys ei liity omistamiseen, vaan lähiluonnon ihmeellisen monimuotoisuuden todistamiseen.
Palaamme pelloille ja päätämme retkemme iloiseen yhteiskuvaan lähtöpisteessämme. Vielä lopuksi opas ottaa kuitenkin aiheeksi erilaisten peltojen merkityksen lintujen elinympäristössä: ne tarjoavat ravintoa niin siemen- ja hyönteissyöjille kuin pedoillekin, ja erityisesti muuttolinnuille ne ovat elintärkeitä energiantankkauspaikkoja. Toisaalta lintujen esiintyvyys peltoalueilla on tärkeä indikaattori maatalousympäristöissä, sillä linnut reagoivat nopeasti muutoksiin ympäristössä. Tänään peltoympäristö tuntui kuitenkin ennen kaikkea lintuharrastajan ihannemaalta.
Teksti ja kuvat: Wilma Lehtinen
These trainings are free and beginners are most welcome. It is possible to sign up for all the trainings, or just singular ones, it is up to you. Since we are a youth organization, this event is aimed primarily towards youth (up to 29) – however, people of all ages are welcome to attend! There is no limit to the number of participants.
Birds in the Sea Environment
Saturday, September 20th, 10:00 – 12:00. Lauttasaari, Helsinki
Birds in the Forest Environment
Saturday, September 27th, 10:00 – 12:00. Herttoniemi, Helsinki
The purpose of these trainings is for people to get out into nature, have fun and hopefully learn something new. On these trainings, we will be watching birds in the themed environment of the event. You will get to hear information about birds and the environment, and you will also be taught how to recognise some key birds from the environment we are in. You will also get to hear about how environmental policy affects our nature, and discussion is encouraged, but not mandatory.
The trainings will be held in English, but you will be taught the names of the birds in Finnish as well. We have a few pairs of spare binoculars available to share, a telescope and a few birdbooks (in Finnish). If you have equipment for birdwatching, please bring it. You can also borrow binoculars from some libraries in Helsinki.
You will be emailed the event meeting location around 5 days before the trainings you have signed up for. Sign up here.
This event is organised with the Sivis Study Centre, you may possibly receive an email from them asking for feedback.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo