Luonnon valokuvaaminen on hieno tapa tutustua kasveihin, eläimiin ja luonnonmaisemiin. Samalla on hyvä tietää miten toimia, jotta kuvaaminen ei olisi haitaksi luonnolle, ja siellä eläviä kasveja ja eläimiä kunnioitettaisiin.
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry on koonnut luonnonvalokuvauksen eettiset periaatteet. Ne kannustavat kuvaajia miettimään omaa toimintaansa luonnossa sekä tarkastelemaan omia valintojaan. Kaikkein keskeisimmäksi ohjeeksi nousee, että valokuvausretkellä kasvien, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin tulee mennä aina kuvien edelle.
Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Aiheesta kertoo Jetro Luhtaa, joka on voittanut Vuoden luontokuva -kilpailun vuonna 2023.
Kuka olet ja miten kiinnostuit alun perin luonnonvalokuvaamisesta? Entä mikä siinä on tärkeintä sinulle?
Olen 24-vuotias luontokuvaaja, intohimoinen erämaavaeltaja ja meriseikkailija. Asun Turussa mutta henkisesti olen tamperelainen. Luonnon visuaalisuus on aina inspiroinut minua. Luonnossa vastaan tulleet hetket ovat aina vaan olleet äärimmäisen hienoja ja kiehtovia. Ja ehkäpä tämän inspiraatiota herättävän hienouden takia näkymiä on myös pitänyt alkaa tallentaa kuviksi.
Tätä nykyä luontokuvauksessa ehkäpä tärkeintä henkilökohtaisella tasolla on harmaasta arkimaailmasta irrottautuminen. Olipa sitten kyseessä pitkä kuvausretki mobiiliverkkojen ulottumattomiin tai lyhyt päiväretki lähimaastossa, niin luonnossa liikkuessa arjen huolet unohtuvat tavalla tai toisella.
On tärkeää ottaa luonnonvalokuvaamisen eettiset periaatteet huomioon itse kuvaustilanteessa sekä sen suunnittelussa. Miten eettiset periaatteet ovat tulleet esiin käytännössä?
Esimerkiksi saaristossa, jossa kuvaan ja liikun paljon, eettiset periaatteet vaikuttavat kuvausretkien kohteiden ja ajankohtien valintaan. Monilla saarilla ei ole järkevää liikkua ollenkaan lintujen pesimäaikaan, joten retkikohteet tulee suunnitella sen mukaan. Alkukesästä pesintöjen ollessa käynnissä jätän monet paikat kokonaan rauhaan. Näitä paikkoja voi hyvillä mielin tutkia vaikkapa syksyllä tai talvella.
Itse kuvaustilanteissa vaikkapa lintuja kuvatessa tarkkailen jatkuvasti kohteen käyttäytymistä ja eleitä. Monista linnuista huomaa, milloin ne ovat varuillaan tai stressaantuneita.
Havaintoja tekemällä voi varmistua, ettei kohteelle aiheudu turhaa häiriötä, ja samalla saattaa oppia mielenkiintoisia juttuja kohteiden elintavoista tai käytöksestä.
Mitä haluaisit sanoa aloitteleville luonnonvalokuvaajille, jotka pohtivat erityisesti aiheen eettistä puolta?
Kannustaisin perehtymään omiin kuvauskohteisiin mahdollisimman perinpohjaisesti. Kun tietää ja tuntee kuvattavan eläimen elintavat tai vaikkapa tietyn kuvauspaikan lajiston, on kuvaaminen kaikin puolin mielekkäämpää. Kuvaaminen ilman kohteen häirintää onnistuu, ja kaupan päälle hyvien kuvienkin ottaminen helpottuu, kun osaa ennakoida kohteen käytöstä sekä toimintaa.
Myös oma itsensä luonnon kuvaajana on hyvä tuntea. Esimerkiksi on hyvä tietää oman kärsivällisyyden rajat, niin voi arvioida eri kuvaustilanteiden järkevyyttä omalta kantilta. Omaa toimintaa voi myös helpottaa: Nälkäisenä ei välttämättä kannata yrittää kuvata yhtään mitään, ja kuvauskohteita odotellessa vaatetta ei koskaan voi olla liikaa päällä.
Tänä päivänä sosiaalisen median valtaisa kuvatulva saattaa hämmentää ja antaa samalla vääristyneitä mielikuvia luonnon kuvaamisesta. Haluaisinkin rohkaista luontokuvauksen harrastajia etsimään omaa ja nimenomaan itselle mieluisaa tyyliä täydellisten somekuvien jahtaamisen sijaan.
Katso Luonnonvalokuvaajien eettiset ohjeet täältä: https://luontokuva.org/eettiset-saannot
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo