Ennen matkaan lähtöä edessä on varusteiden valinta. Pieni päänvaiva ennen lähtöä kannattaa, jotta ei huomaa kuskaavansa puolta omaisuuttaan mukanaan tai unohda tärkeitä perusasioita, olipa kyseessä sitten viikon vaellus erämaahan tai pelkästään kaupungeissa matkustamista.
Muuten kuin omin jaloin liikkuva matkaaja voi pääsääntöisesti kantaa enemmän ja täydentää varustusta matkan mittaan. Vaeltaja taas joutuu laskemaan kantamuksensa rajat tarkkaan: esimerkiksi ruuan on riitettävä, mutta se ei saa painaa liikaa. Ihannetilanteessa nämä kaksi matkustusmuotoa kulkevat käsi kädessä: esimerkiksi reilaaja voi kaupunkimatkailun vastapainoksi hypätä junasta pikkukylässä ja tehdä spontaanin pikkuretken, kun varusteet niin sallivat.
Hyvillä kengillä jaksaa talsia niin metsissä kuin suurkaupungin lähiöissäkin. Vedenpitävyys on myös kaupunkimatkalaiselle etu, ja rinkan kantaminen sujuu huomattavasti paremmalla mielellä, kun jaloissa ei ole rakkoja. Vanhat, hyväksi havaitut ja omaan jalkaan muotoutuneet kengät ovat varma valinta.
Pieneen tilaan mahtuvat ja helposti kuivuvat vaatteet ovat erityisen tärkeät vaeltajalle, mutta hyödylliset missä vain. Eipä kaupunkimatkalaisenkaan ole kiva odotella montaa päivää sateessa kastuneiden paksujen farkkujen kuivumista. Sadevaatteet ovat vaelluksella ehdoton juttu, kun taas urbaanimpaa matkailua voi harrastaa myös sateenvarjo kourassa. Vaatteiden ja varusteiden korjaussetti palvelee missä vaan reissussa, kun housuihin repeää iso palkeenkieli tai rinkan olkahihnan ompelet pettävät. Pesupähkinät ovat kevyt ja helppo pyykinpesuratkaisu.
Majoite, kuten teltta, on useimmilla vaelluksilla välttämätön. Paljon iloa siitä voi olla myös paikoissa, joissa kohtuuhintaisia majapaikkoja ei ole ja taivasalla tai juna-asemalla nukkuminen arveluttaa.
Itse olen kaivannut telttaa eniten juuri vieraisiin paikkoihin iltajunalla saavuttuani, kuten pari vuotta sitten Käkisalmessa, kun yö ainoassa auki olevassa hotellissa olisi vienyt koko matkabudjettimme. Onneksi meidät sillä kertaa otti luokseen yöpymään paikallinen asukas, johon ystäväni oli juuri junassa tutustunut.
Kunnollinen ja tarpeeksi lämmin makuupussi on vaeltajalle elinehto. Jokaisella reissulla jonkinlainen pussi kuitenkin puolustaa paikkaansa, ja takaa paremmat unet niin asemilla kuin junissa ja busseissa torkkuessa.
Itsestään selvää on, että vaeltajan ei kannata juuri tuoreruokaa raahata, kun taas palvelujen äärellä matkaava saa täydennettyä ruokavarastoaan jopa päivittäin, ja eväiden paino pysyy kurissa. Reppumatkalainen voi pitää matkabudjettiaan kohtuudessa ja pelastua pelkältä leivänsyönniltä trangian ja itse kokkaamisen avulla. Tällöin pieni määrä kuivaruokaa on hyvä olla mukana hätävarana, ja pikakahvi tai teepussit sekä kuivatut hedelmät tuovat budjettikevennystä, kun välipalaa ei aina tarvitse erikseen ostaa.
Kompassisuunnistus kaupungissa kuulostaa koomiselta, mutta kompassi, joka yleensä löytyy kännykästä on mahtava apu juuri silloin, kun on täysin eksyksissä vieraassa kaupungissa. Ja kompassi on hyvä olla mukana juuri niitä spontaaneja pikkuretkiäkin ajatellen. Monet muutkin vaeltajan varusteina pidetyt ovat hyödyllisiä lähes missä vain, kuten otsalamppu. Sen valossa voi pahemmin häiritsemättä vaikkapa lueskella huoneessa, jossa muut jo nukkuvat, ja pystyttää telttaa eteläisemmän Euroopan pimeissä illoissa.
Reissun dokumentointi päiväkirjaan, piirroksiksi tai valokuviksi kannattaa aina. Kun vaeltaja miettii ensisijassa sitä, jaksaako raahata painavaa järjestelmäkameraa, on kaupunkireissaajan huoli enemmän se, kuinka kallista elektroniikkaa uskaltaa kuskata mukanaan varkausalttiissa paikoissa. Päiväkirjat ja vihot kannattaa pitää vesitiiviissä pussissa, etteivät muistot muussaannu sateessa.
Viihdykettä, kuten lukemista, pelikortteja, soittimia tai vaikka jonglöörausvälineitä, löytyy vaeltajan varusteista yleensä kitsaammin; kirja autiotupailtoja ajatellen puolustaa kuitenkin paikkaansa. Luova reppureissaaja saa niistä kuitenkin paljon iloa, kun rahojen huvetessa voi vaikka musisoida kadulla lisätienestin toivossa, tai pitkällä junamatkalla tutustua matkatovereihin haastamalla heidät korttipeliin.
Toki jokainen reissu – suuntautuipa se tiettömiin kairoihin tai suurkaupungin humuun – vaatii oman varustesuunnittelunsa ja maalaisjärjen käyttö on suotavaa. Yllättävän paljon hyvistä vaelluskamppeista on silti hyötyä monenlaisilla reissulla.
Teksti: Kirsi Eskelinen
Artikkeli on julkaistu Nuorten Luonto -lehdessä 2/2010.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo