Jenna Aarnio, 29, tekee väitöskirjaa monien vaikenemasta aiheesta: luonnossa elävien eläinten kärsimyksestä.
29 vuotta
Tekee Turun yliopistossa väitöskirjaa luonnonvaraisten eläinten kärsimyksestä.
Opiskeli pääaineena filosofiaa, sivuaineina mediatutkimusta ja psykologiaa.
Eläinetiikka tutkii ihmisen moraalista suhdetta muihin eläimiin, eli sitä miten eläimiin suhtaudutaan ja miten niitä kohdellaan.
Yleisiä tutkimusaiheita ovat esimerkiksi eläintuotanto ja lihansyönti. Uudempaa tutkimusta tehdään myös luonnonvaraisista eläimistä. Onko ihmisellä velvollisuus puuttua luonnossa tapahtuvaan kärsimykseen?
”Eläinaihe on aina ollut lähellä sydäntä ja tuntunut omalta jutulta. Muistan, että luin jo riparilla Peter Singerin teosta Oikeutta eläimille. Sain inspiraatiota pitkälti kirjoista, mutta myös kavereilta.
Olen kotoisin Paraisilta, pienestä kaupungista. Ympyrät aukesivat, kun muutin Turkuun opiskelemaan. Aloitin silloin aktivistina Oikeutta eläimille -järjestössä ja myöhemmin Animaliassa, jonka hallituksessa toimin useamman vuoden.
Kun yliopistossa rupesin lukemaan eläinetiikan kirjallisuutta, kiinnostus syveni entisestään. Tajusin, että aihetta voi käsitellä filosofisena kysymyksenä. Silloin heräsi ajatus, että tätähän voisi tehdä ihan työkseen.
Eläineettinen keskustelu lähti liikkeelle vasta 1970-luvulla, ja koko tutkimusala on uusi. Viime vuosina aihe on saanut lisää näkyvyyttä myös julkisessa keskustelussa. Mielipidemittaukset osoittavat, että ihmiset ovat koko ajan kiinnostuneempia eläinten oloista.
Perheessämme on aina ollut kaneja lemmikkinä. Silti on pakko sanoa, että lempieläimeni on ihan ehdottomasti mäyrä!”
”Tein gradun eläinten kärsimykseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kiinnostuin erityisesti luonnonvaraisista eläimistä. Aihetta on tutkittu vasta hyvin vähän, ja koko keskustelu eläinetiikan sisällä on uusi. Paljon tyypillisempää on ollut kritisoida sitä, miten ihminen käyttää eläimiä esimerkiksi lihantuotannossa.
Aloitin väitöskirjan tekemisen suoraan gradun jälkeen. Siitä on nyt kolme vuotta, ja sanoisin että olen suunnilleen puolivälissä. Väitöskirjani tutkii sitä kärsimystä, jota luonnossa elävät eläimet kohtaavat. Onko ihmisellä moraalinen velvollisuus puuttua esimerkiksi oravan kärsimykseen?
Aiemmin oltiin sitä mieltä, että luonnoneläimille on parempi, ettei ihminen puutu asiaan millään tavalla. Nyt taas on avautunut uudempi näkökulma, jonka mukaan ainakin joissain tilanteissa meidän pitäisi auttaa kärsiviä eläimiä myös luonnossa.
Keskustelu avaa monia kiinnostavia ja vaikeita kysymyksiä, kun mietitään vaikka vieraslajeja. Näihin asioihin ei ole mitään yksiselitteisiä vastauksia.”
”Parasta on tietysti se, että saan tutkia tätä älyttömän kiinnostavaa aihetta työkseni. Väitöskirjan tekeminen on todella vapaata, ja saan järjestellä työni, kuten itse haluan. Toki siinä myös omat haasteensa, että olen yksin vastuussa kaikesta tekemisestäni.
Raskainta on epävarmuus. Rahoituskaudet eivät ole kovin pitkiä, joten uutta rahoitusta täytyy hakea jatkuvasti. Kilpailu on kovaa. Itselläni on kuitenkin sattunut hyvä tuuri. Rahoitusta on aina tullut, parhaimmillaan vuodenkin pätkiä.
Eläinetiikka on nouseva tutkimusala, ja sanoisin että sitä rahoitetaan aika hyvin. Turun yliopistossa meillä on monipuolinen porukka eläintutkijoita useilta eri aloilta.
Olen vielä syvällä väitöskirjatyössä, enkä ole vielä juuri pohtinut tulevaisuutta. Mutta olisihan se upeaa, jos pystyisin jatkamaan vielä väitöskirjan jälkeisiin jatko-opintoihin. Toisaalta olen miettinyt työtä myös järjestökentällä. Tärkeintä on, että saan jatkossakin tehdä työtä, joka liittyy eläinten oikeuksiin.
Oma vinkkini on, että aina kannattaa mennä kohti omaa intohimoa, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Jos se ei ota tuulta alleen, aina voi myöhemmin kokeilla jotain muuta.”
Teksti: Heidi Nummi
Kuva: Jenna Aarnio
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo