Maria Katajavuoren kiehtova teos Valas lasimaljassa kertoo ympäristökriisin paradokseista ja avaa biologisia ja kulttuurisia malleja, jotka ohjaavat ylikulutukseen.
Maria Katajavuori on luonnonsuojelubiologiaan erikoistunut ekologian tohtori. Hän on kotoisin Turun seudulta, mutta asuu nykyään Norjassa Lillehammerin pikkukaupungissa, jossa hän tekee töitä Norjan luonnontutkimusinstituutille. Valas lasimaljassa on hänen toinen julkaistu teoksensa, ja se oli ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2022.
Teoksen nimessä valas symboloi ihmistä.
”Kuten valas, olemme laji muiden joukossa, ja kuten kaikkien muidenkin eläinten käyttäytymistä, ihmisen käyttäytymistä ohjaavat biologiset rajoitteet. Emme ole kehittyneet kierrättämään tai käyttämään julkista liikennettä, eikä evoluutio ole tehnyt lajistamme ehdottoman epäitsekästä ekoaktivistia.”
Toisaalta niin meidän kuin valaidenkin valintoja ohjaavat perimän lisäksi ympäröivät olosuhteet.
”Jos valas suljetaan ahtaaseen akvaarioon tai ihminen kaupunkiin ilman julkista liikennettä, ovat sen toimintamahdollisuudet rajalliset. Onneksi yhteiskuntarakenteemme ei ole jäykkä akvaarioallas, vaan hauras lasimalja, jonka voimme särkeä – siispä olemme ikään kuin valas lasimaljassa”, Katajavuori kertoo.
Kirjan kannen kuvitus on huomiota herättävä. Erilajisten nisäkkäiden, lintujen, hyönteisten, kasvien, matelijoiden ja jopa sienten kuvien päälle on vedetty punaiset rastit. Onko tilanne todella näin huono?
”Kirjan kannesta päättää kustannustoimittaja, ja kuvitus on eittämättä lannistava. Kaikki lajit eivät tietenkään ole katoamassa, mutta hälyttävän suuren osan lajeista populaatiot ovat romahtaneet, joten sikäli kansi on ehkä ennemmin realistinen kuin pessimistinen”, Katajavuori sanoo.
Katajavuorella on taustaa Luontoliitossa.
”Toimin useamman vuoden vapaaehtoisena Luontoliiton Varsinais-Suomen piirissä. Vedin muun muassa luontoretkiä, olin mukana monenlaisissa luontokartoituksissa ja toimin varapuheenjohtajana”, hän kertoo.
”Itse asiassa moni kirjassa kuvaamani tapaus on kehittynyt Luontoliiton kautta. Luvun neljä liito-oravakeissin parissa työskentelin juuri Luontoliiton Varsinais-Suomen piirin puolesta, ja luvun viisi aarninappuja kartoitimme Luontoliiton metsäryhmän kanssa.”
Kirjallaan Katajavuori haluaa kääntää ympäristöväen huomion ihmisen käyttäytymisbiologiaan. Sen tuntemuksesta on huima apu ympäristönsuojelukeinoja suunniteltaessa.
”Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, ettei ympäristövalistus valitettavasti yleensä saa meitä kuluttamaan kestävämmin, eikä ympäristöongelmista tiedottaminen siksi ehkä ole niin tehokas apu kuin voisi toivoa. Sen sijaan esimerkiksi lasten ja nuorten positiiviset luontokokemukset voivat nostaa ekoinnostusta aikuisiällä.”
”Mitä paremmin ymmärrämme lajimme käyttäytymistä, sitä toimivampia vaikuttamiskeinoja osaamme kehittää”, Katajavuori summaa.
Idea teokseen alkoi syntyä kirjailijan mielessä muutaman vuoden aikana.
”Erityisesti väitöskirjan tekemisen aikana pohdin, millä keinoin ihmisen käyttäytymiseen voidaan todella vaikuttaa. Keräilin tänä aikana kasan muistiinpanoja mielenkiintoisista ajatuksista, tutkimuksista ja luontokokemuksista, jotka hiljalleen muovautuivat kirjaksi. Retkeily niin Kanadan metsissä kuin Siperian tundrallakin oli oivaa aikaa antaa ajatusten lentää ja työstää kirjan tarinaa, minkä jälkeen teksti syntyi tutkijatoimistossa kuin itsestään.”
Katajavuori tuottaa tekstiä sekä tutkijana että vapaana kirjoittajana. Vaikka kirjan aihe on raskas, teksti on kuitenkin kevyttä tarinankerrontaa, joten se on viihdyttävää luettavaa haastavista teemoista huolimatta.
”Itse ahmin vapaa-ajallani niin fiktio- kuin faktakirjallisuuttakin. Suosittelen kirjaani kaikille ympäristöasioista kiinnostuneille, erityisesti niille, joita vaikuttamiskeinojen heikko teho turhauttaa. Esittelen tekstissä lukuisia yllättäviä tapoja, joilla niitä voitaisiin parantaa”, Katajavuori kertoo.
Lopuksi hän haluaa sanoa Nuorten Luonnon lukijoille, mitä olisi itse toivonut saaneensa kuulla valitessaan urapolkua:
”Moni miettii varmasti kysymystä, mikä minusta tulee isona, ja suurin osa yhteiskunnan tarjoamista ammateista tuntuu vain edistävän ekokatastrofia. Itse päädyin ekologiksi, koska toivoin sen auttavan elonkehää, mutta myöhemmin olen tajunnut, että ehkä tehokkaampaa olisi tutkia, ei niinkään muita lajeja, vaan ihmistä ja yhteiskuntaa. Miten muuttaa lajimme käyttäytymistä ja talousrakenteita kestävämmiksi? Ympäristöpsykologia ja kokeilevat taloustieteet kaipaavat kipeästi lisää ympäristömielisiä tutkijoita!”
Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa – Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan. Atena 2022.
Teksti: Tuuli Turtola
Artikkeli on aiemmin julkaistu Nuorten Luonnon numerossa 1/2023.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo