Tiedekerhossa opitaan näyttävillä kokeilla

Minerva Leinonen tietää, miten lapset saa innostumaan luonnontieteistä. Hän ohjaa Joensuussa muiden opiskelijoiden kanssa tiedekerhoa, jossa lapset pääsevät tutustumaan luonnontieteisiin leikin ja kokeilemisen kautta. 

Minkälaista tiedekerhoa vedät ja mitä siinä opetetaan? 

SciKids-tiedekerhoa järjestetään kerran viikossa Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskuksessa 8–12-vuotiaille lapsille, jotka ovat kiinnostuneita luonnontieteistä. Kerhossa tutustutaan monipuolisesti eri luonnontieteisiin (biologia, maantiede, fysiikka, kemia ja matematiikka) innostavalla mutta opettavaisella tavalla. Teemat vaihtelevat joka kerta vuorossa olevien ohjaajien osaamisen ja mielenkiinnonkohteiden mukaan. Ideana on, että lapset pääsevät tekemään hauskoja tiedekokeiluja mahdollisimman omatoimisesti ohjaajien avustuksella. Kaikki näyttävät ja värikkäät kokeilut ovat erityisesti lasten mieleen! 

Miten kerhotapaamiset suunnitellaan ja mitä niissä tarkemmin ottaen tapahtuu? 

Kerhossa meitä on aina kolme ohjaajaa paikalla: kaksi on suunnittelu- ja vetovastuussa ja yksi avustajana. Yksi kerhotapaaminen kestää noin puolitoista tuntia. Ohjaajilla on todella vapaat kädet ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen. Omaa mielikuvitusta, osaamista ja mielenkiinnonkohteita saa ja on suotavaakin hyödyntää. Esimerkiksi itse biologian opiskelijana tykkään suunnitella etenkin ympäristöaiheista ohjelmaa, mutta olen opettanut myös esimerkiksi koodauksen alkeita ja ohjannut kemiaa ja fysiikkaa hyödyntäviä kokeita. Yleensä kokeita pohjustetaan kevyellä teorialla tai aiheeseen liittyvillä kysymyksillä. Tämän jälkeen tehdään itse kokeet ja havainnot. Lopuksi keskustellaan lopputuloksesta ja sen syistä. Lapsilta kysellään myös toiveita ohjelmasta ja niitä toteutetaan. 

Minkälainen merkitys tiedekerholla on lapsille? 

Tiedekerho on monelle tärkeä harrastus, jonne on kiva tulla koulupäivän jälkeen. Siellä opitaan uutta niin luonnontieteistä kuin ryhmätyöskentelystäkin, sillä lapset pääsevät usein tekemään kokeita joko pienryhmissä tai pareittain. Hauskat ja näyttävät tiedekokeilut luovat positiivisia onnistumisen kokemuksia ja innostavat samalla syventymään lisää luonnontieteisiin. Ja mikä parasta, kerhossa pääsee tutustumaan toisiin samanhenkisiin lapsiin ja voi löytää uusia ystäviä! 

Mikä on parasta työssäsi? 

Palkitsevinta on nähdä, miten lapset oivaltavat kerhossa uusia asioita itse tekemällä ja innostuvat silminnähden oppimaan lisää. On ihanaa tehdä merkityksellistä ja hauskaa työtä. Pääsen hyödyntämään omaa mielikuvitustani opetussisältöjen ideoinnissa ja kokeiden testaamisessa. On siistiä, kun voin omalla esimerkilläni ja osaamisellani inspiroida nuorempia niin ympäristön kuin tieteiden tärkeydestä – ehkä jopa ihan opiskelu- ja urapoluille asti! 

Minkälaisia vinkkejä antaisit muille nuorille, jotka haluaisivat myös kokeilla tiedetyöpajojen vetämistä? 

Suosittelen tätä työtä erittäin lämpimästi! Tiedetyöpajojen vetäminen on loistava mahdollisuus jakaa omaa paloa luonnontieteitä kohtaan ja innostaa lapsia oppimaan. Siitä on hyötyä, jos nauttii lasten kanssa työskentelemisestä, tykkää olla esillä ja opettaa käytännönläheisesti. Tärkeää on myös osata ohjeistaa ja näyttää asiat selkeästi sekä huomioida erilaiset oppijat. Luonnontieteiden opinnoista on apua, ja joidenkin tiedekerhojen ohjaamiseen vaaditaan alan taustaa. Uskon kuitenkin, että lähes kuka tahansa voi kokeilla tätä. Uteliaisuus, kärsivällisyys ja halu kehittyä ovat kaiken a ja o. 

Mitä luonto merkitsee sinulle ja kuinka tärkeää luonnontieteiden opetus on mielestäsi? 

Minulla on aina ollut tosi vahva ja lämmin luontosuhde ihan lapsuudesta saakka. Olen jo lapsena viettänyt tosi paljon aikaa lähiluonnossa ja -metsissä: leikkinyt, samoillut ja ihmetellyt kaikkea elollista ja erilaisia tuoksuja. Keräilin lehtiä ja kasveja, pyydystin perhosia, marjastin ja samalla ihastelin luonnon kauneutta. Luonto on minulle voimavara ja siellä ollessani asiat ikään kuin asettuvat niiden oikeaan tärkeysjärjestykseen. Nyt jo useamman vuoden ajan opintonikin ovat keskittyneet juuri luonnon monimuotoisuuden tutkimiseen, sen suojeluun ja ennallistamiseen sekä kestävään kehitykseen. 

Koen ympäristökasvatuksen äärimmäisen tärkeäksi, jotta myös tulevat sukupolvet oppivat ymmärtämään luonnon ainutkertaisuutta. Ympäristöllä ja luonnolla on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme ja jaksamiseemme. Meidän tulisi osata arvostaa sitä ja sen eliöitä kokonaisuudessaan nykyistä enemmän. Kaikkien ei tarvitse olla esimerkiksi ilmastonmuutoksen asiantuntijoita, mutta perustiedot luonnon toiminnasta ja kestävän kehityksen merkityksestä kuuluvat yleissivistykseen. 

Teksti: Julia Anderson