Susien luonnollinen siirtymä poronhoitoalueen kautta vaatisi uudenlaista korvausjärjestelmää porotilallisille.
Skandinaviassa eli käytännössä Ruotsissa ja Norjassa on yhteensä noin 400 sutta, joista suurin osa elää Etelä-Ruotsissa. Populaatio on ollut suhteellisen eristyksissä 1980-luvulta, ja sudet kärsivät sisäsiitoksen vuoksi esimerkiksi selkärangan poikkeavuuksista.
Suomessa elää nykyään noin 300 sutta Lapin eteläpuolisilla alueilla. Suomen susikanta yhdistyy venäläiseen populaatioon ja on skandinaavista terveempää.
Susien siirtäminen suomalaisesta Ruotsin susikantaan ratkaisisi ainakin kiireellisimmät ja vakavimmat alueen susikantoja uhkaavat biologiset ongelmat.
Koska sudet eivät asu Suomen ja Ruotsin poronhoitoalueilla pysyvästi, ihmisen täytyy auttaa kantojen risteytymistä. Vapaasti Suomen sudet pääsisivät vaeltamaan Ruotsiin vain poronhoitoalueen kautta, mikä lisäisi susien saalistamien porojen määrää.
Susia vaeltaa Lappiin poronhoitoalueelle etenkin talvisin. Lappiin kulkevat sudet saalistavat poroja, ja joskus poronhoitajille annetaan poikkeuslupia susien tappamiseksi.
Poronhoitoalueeseen kuuluu alueita Lapista, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta, yhteensä 36 prosenttia Suomen pinta-alasta. Tällä alueella porojen suojelua varten on erityisiä määräyksiä.
Poronhoito on äärimmäisen tärkeää lappilaisille paitsi taloudellisesti, myös kulttuurisesti. Suomen perustuslaki turvaa saamelaisten oikeuden harjoittaa poronhoitoa. Suomessa on noin 4500 poronomistajaa ja noin 179 000 poroa.
Porojen täytyy saada vaeltaa vapaasti. Esimerkiksi tyypillinen talvilaidunalue voi olla yli 40 km² ja sisältää yli 1500 poroa, jotka vaeltavat useissa pienemmissä ryhmissä. Tämä tekee porojen vartioinnista erittäin vaikeaa. Petoeläinten havaitseminen on haastavaa ja usein ensimmäinen merkki saalistajasta onkin, kun poron ruumis löytyy.
Porotilalliset menettävät vuosittain keskimäärin yli 10 prosenttia poroistaan saalistukselle. Eniten poroja saalistavat ahmat, ja ajoittain ja paikoittain huomattavasti myös karhut ja ilvekset.
Sudet kuitenkin saalistavat poroja tehokkaammin kuin mitkään muut petoeläimet. Metsästäessään sudet saavat porolauman hajoamaan, juoksemaan pitkiä matkoja ja uupumaan. Tämä lisää eläinten stressiä ja poronhoitajien työmäärää, sillä he joutuvat tekemään paljon ylimääräistä työtä kootakseen porolauman uudelleen.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että pienikin määrä susia Lapissa olisi poronhoitajille taloudellisesti kestämätöntä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan poronhoitajat jakavat monia näkemyksiä ympäristönsuojelijoiden kanssa. Poronhoitajat vastustavat metsien hävittämistä, kaivostoimintaa ja tarpeetonta metsästystä alueella. Perustuslaillisen poronhoito-oikeutensa ansiosta saamelaiset voivat tehokkaasti estää kaivos- ja metsäteollisuuden haitallisia toimia Lapissa.
Mutta mikä siis avuksi skandinaavisen susikannan tervehdyttämiseen?
Tällä hetkellä petojen tappamista poroista maksetaan korvauksia vasta, kun kuolleet porot löydetään ja arvioidaan. Korvausta maksetaan 1,5 kertaisesti poron arvon verran, mutta suurinta osaa kuolleista poroista ei koskaan löydetä. Korvauksissa ei myöskään oteta huomioon ruhojen etsinnän tai talteenoton kustannuksia. Poronhoitajat ovat tyytymättömiä nykyiseen järjestelmään.
Toisenlainenkin korvausjärjestelmä olisi mahdollinen.
Maakotkat saalistavat kesällä poronvasoja, ja niiden kannankasvu aiheutti ennen ongelmia poronhoitajille. Ongelman ratkaisemiseksi Suomessa otettiin käyttöön korvausjärjestelmä, joka perustui pesivien maakotkien määrään poronhoitoalueella. Ennen uuden korvausjärjestelmän käyttöönottoa maakotkia pidettiin haitallisina petoina, jotka vaarantaisivat poronhoitajien toimeentulon. Järjestelmän käyttöönoton jälkeen kotkista tuli poronhoitajille tapa ansaita rahaa, ja ne olivat heidän näkökulmastaan positiivinen lisä alueelle.
Samanlaisen järjestelmän käyttöönotto kaikille Suomen neljälle suurpetolajille, ahmalle, ilvekselle, karhulle ja sudelle, toisi monia hyötyjä sekä poronhoitajille että alueen villieläimille.
Poronhoitajan ei tässä mallissa tarvitse käyttää aikaa ruhojen etsimiseen. Heille jää enemmän aikaa olla porolaumojensa kanssa, mikä puolestaan auttaa karkottamaan saalistajia. Toiseksi järjestelmä edellyttää toimiakseen yksityiskohtaista tietoa petopopulaatiosta. Se on arvokasta tietoa, jonka avulla tutkijat voivat tutkia ja seurata lajia.
Teksti: Mark Johnston, Kuvat: Janne Autere
Suurpedoilla on keskeinen rooli ekosysteemien tasapainon ja monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Ne ovat tärkeitä esimerkiksi hirvieläinten, tulokaslajien ja vieraslajien hallinnassa.
Suurpetokantojen suojelu on luonnonsuojeluasia, ja sen sääntely vaatii kokonaisvaltaista ymmärrystä suurpetojen ekosysteemeistä. Siksi Luontoliiton susiryhmä ja Suomen eläinoikeusjuristit ry katsovat, että maa- ja metsätalousministeriön ei tulisi hallinnoida suurpetoihin liittyviä kysymyksiä, vaan ne tulisi siirtää ympäristöministeriön alaisuuteen. Toimivallan siirto ei poistaisi mahdollisuutta myöntää yksittäisiä kaatolupia poikkeustilanteissa vaan varmistaisi nykyistä paremmin, että luvat myönnettäisiin EU-lainsäädännön mukaisesti.
Allekirjoita vetoomus tästä.
Dahlström, Åsa Nilsson. (2003). Negotiating Wilderness in a Cultural Landscape. ACTA Universitatis Upsaliensis, 2003.
Helle, T. (2015). Porovuosi: Tutkija pororenkinä sompiossa. Maahenki.
Hiedanpää J, Borgström S. (2014). Why do some institutional arrangements succeed? Voluntary protection of forest biodiversity in Southwestern Finland and of the Golden Eagle in Finnish Lapland. Nature Conservation 7: 29-50.
Pekkarinen, A J, Kumpula, J. and Tahvonen, O. (2020). Predation costs and compensations in reindeer husbandry. Wildlife Biology, 2020: 1-14 wlb.00684. https://doi.org/10.2981/wlb.00684
Poromies- Lehti. (2024). Porotalouden Tilastoja 2022-2023. Poromies-Lehti, no. 1, 19 Jan. 2024, pp 38–51.
Rasmus, Sirpa & Kojola, Ilpo & Turunen, Minna & Norberg, Harri & Jouko, Kumpula & Ollila, Tuomo. (2020). Mission impossible? Pursuing the co-existence of viable predator populations and sustainable reindeer husbandry in Finland. Journal of Rural Studies. 80. 10.1016/j.jrurstud.2020.08.017.
Sikku, Olov J, and Eivind Torp. (2004). Vargen Är Värst. Jamtli förlag, 2004.
Sjoegren, Alexander & Matsuda, Hirotaka. (2016). Seeing the Wolf through Sami Eyes – Understanding Human Dimensions of Wildlife Conflict in Northern Sweden. International Journal of Sustainable Future for Human Security. 4. 35-49. 10.24910/jsustain/4.1/3549.
Turunen, M T, Rikkonen, T, Nikula, A, Tuulentie, S, & Rautio, P. (2024). Between the local and the global? – reindeer herders’ perspectives on land use challenges and conflicts in the Sámi homeland, Finland. Journal of Land Use Science, 19(1), 134–149. https://doi.org/10.1080/1747423X.2024.2359606
Valtonen, Mia; Heikkinen, Samuli; Johansson, Helena; Härkälä, Antti; Helle, Inari; Mäntyniemi, Samu; Kojola, Ilpo. (2024). Susikanta Suomessa maaliskuussa 2024.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo