Talviruokinta helpottaa eläinten tarkkailua ja vähentää talviajan kuolleisuutta. Siitä on hyötyä myös ihmiselle, sillä ruokintapaikoilla voidaan ohjailla sorkkaeläinten liikkumista ja käyttäytymistä niin, että eläimet pysyisivät metsässä teiden varsien ja uusien ruokapaikkojen etsinnän sijaan. Oikein sijoitetulla ruokintapaikalla voidaan myös vähentää vahinkoja metsä- ja maataloudelle.
Talviruokinnassa ensisijaisen tärkeää on kysyä lupa maa- tai vesialueen omistajalta. Tärkeää on myös aloittaa ruokinta hyvissä ajoin, ennen lumien tuloa, viimeistään lokakuussa. Aikainen ruokinta on tärkeää siksi, että eläimet löytäisivät ruokintapaikoille ja niiden elimistöllä olisi aikaa sopeutua ravintoon. Ruokintaa jatketaan aina lumien sulamiseen saakka.
Talviruokinnalla voidaan auttaa sorkkaeläimien, kuten valkohäntäpeurojen, metsäkauriiden ja kuusi- ja metsäpeurojen talvehtimista. Muita ruokinnalla tuettavia eläimiä ovat esimerkiksi metsäkanalinnut ja metsäjänikset.
Yleisimmin ruokinnassa käytetään ruokintakatosta ja vilja-automaattia. Katoksen on hyvä olla iso ja suojattu, jotta ruuat eivät kastu ja pilaannu, ja useampi eläin mahtuu syömään kerralla. Eläimistä riippuen ruuaksi käyvät esimerkiksi kaura, porkkanat, sokerijuurikkaat, perunat ja omenat. Omenat pilaantuvat nopeasti, mutta ovat peurojen ja kauriiden herkkua. Hirvieläimille on myös hyvä olla niille tarkoitettu suola- eli nuolukivi, jotta ne saavat tarpeeksi suolaa. Erityisesti talviaikaan nuolukivet helpottavat eläinten mineraalien ja hivenaineiden saantia. Nuolukivi sijoitetaan puusta tehdyn tolpan päähän noin puolentoista metrin korkeuteen.
Jänikset tarvitsevat suojaisen, niille luontaisessa paikassa olevan ruokintapaikan. Jäniksille tehdään pieni katos, jonne asetetaan nuolukivi ja ruuaksi heinää, kauraa ja nuorta haapaa, jänisten herkkua.
Metsäkanalintujen ruokintapaikka on avonaisella pellolla tai avopuustoisella suolla. Metsäkanalinnuista yleisin ruokintapaikan vierailija on teeri. Teeri syö viljaa, yleisimmin käytettyä on kaura. Metsäkanalinnuilla käytetään ruokinta-automaattia, joka usein tehdään isoista, kannella suojatuista ämpäreistä. Kansi suojaa viljaa kastumasta ja pilaantumasta. Periaate on sama kuin kotipihan lintulaudassa.
Ruokintapaikka tulee myös pitää puhtaana, koska sillä on vaikutusta eläimien terveyteen. Vanhat ja pilaantuneet ruuat tulee viedä pois ja vaihtaa tuoreisiin. Erityisesti maahan ruokittaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että paikkaa vaihdetaan välillä. Homeista tai millään tavalla pilaantunutta ravintoa ei eläimille tule antaa. Myöskään mitkään ihmisen teolliset herkut, kuten pulla tai leipä, eivät kuulu luonnoneläinten ruokavalioon. Leivonnaiset sisältävät esimerkiksi hiivaa, mikä saattaa aiheuttaa vakavia ruoansulatushäiriöitä ja jopa eläimen menehtymisen.
Mikko Hellman, eränkävijä Porista, on pienestä asti tottunut liikkumaan luonnossa.
”Se on paikka, missä voin rauhoittua ja latailla akkuja. Erityisesti viikonloput ovat hyvää aikaa siihen, ja metsä antaa hyvän vastapainon välillä hektisellekin työelämälle”, hän kertoo.
Talviruokinnasta Hellman kiinnostui kolmisen vuotta sitten.
”Otin selvää asioista ja luin tietoa lehdistä. Kuulin myös kavereiden kokemuksia asiasta ja sitä kautta myös innostuin itse. On mielenkiintoista tarkkailla peuroja ja niiden liikkeitä.”
Hellmanilla on yhdessä kaverinsa Kari-Tapio Mäkelän kanssa ruokintapaikka Pomarkussa, noin kolmekymmentä kilometriä Porista koilliseen päin. Miehet ovat tehneet ruokintapaikan itse.
”Ruokintapaikkaa hoidamme yhdessä, välillä vuorotellen. Tosin Mäkelä käy paikalla useammin, koska hän asuu lähempänä.”
Hellmanin mielestä tärkeää talviruokinnassa on, että saadaan hirvieläimet pysymään metsissä paremmin, ja ehkäistään hirvieläinten aiheuttamia tieliikenneonnettomuuksia. Myös metsäkanalintujen talviruokinnasta Hellmanilla on näkemyksensä.
”Niitä on muutenkin vähän. Talviruokinnalla taataan lajin jatkuvuus.”
Talviruokinnalla tuetaan eläinten hyvinvointia talven yli.
”Ravintoa on helposti saatavilla, eikä hirvieläinten tarvitse lähteä teiden varsiin. Sinne mennään etsittäessä parempia ruokapaikkoja. Jos on kovaluminen talvi ja ruokaa niukasti, ihminen pystyy omalla toiminnallaan auttamaan eläimiä selviämään talven yli”, Hellman sanoo.
Ihmisille eläinten talviruokinnalla on monenlaisia merkityksiä.
”Toisille se on pelkkää eläinten ruokintaa ja tarkkailua, ja sitten metsästyksen harrastajille siitä on oma hyötynsä”, kertaa Hellman.
Hellman itse nauttii luonnosta monin tavoin ja erityisen mielenkiintoiseksi eläinten tarkkailusta tekee riistakameran asennus ruokintapaikalle.
”Meillä on ruokintapaikalla lähettävä kamera, mikä tarkoittaa sitä, että sähköpostiin saa reaaliajassa kuvan aina kun ruokintapaikalla tapahtuu liikettä. Tavallisella tallentavallakin riistakameralla tulee toimeen
Kaverusten ruokintapaikalla käy välillä viske. Kameraan on tallentunut milloin peuroja ja kauriita, milloin mäyrä ja supikoira.
”Yleisin vierailija taitaa silti olla närhi”, naurahtaa Hellman.
Alussa Hellmanilla ei vielä itsellään ollut kameraa, mutta hänen eräkaverillaan Mäkelällä oli.
”Kameran tultua mukaan kuvioihin, on tarkkailusta ja ruokinnasta tullut mielenkiintoisempaa!”
Kysy lupa maa- tai vesialueen omistajalta.
Talviruokinta on aloitettava riittävän ajoissa ja jatkettava kevääseen asti.
.Käytä ruokintakatosta
Huolehdi, että ruoka ei ole pilaantunutta ja, että sitä on riittävästi.
Teksti ja kuvat: Outi Turunen
Artikkeli on julkaistu Nuorten Luonto -lehdessä 1/2017.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo