16-vuotias Louna Kiuru opiskelee lukiossa luonnontiede- ja matematiikkalinjalla. Hän harrastaa tähtitiedettä ja uintia ja haaveilee matkoista Lappiin ja Islantiin.
Miten innostuit tähdistä ja avaruudesta?
Olen aina ollut kiinnostunut avaruudesta. Osasin jo pienenä esimerkiksi luetella kaikki Uranuksen kuut. Siitä tuli sitten myös harrastus. Minua kiinnostaa etenkin tähtitieteen teoria, se, mitä kaikkea avaruudessa tapahtuu, mutta tykkään myös ihan vain katsella tähtitaivasta.
Missä käyt katsomassa taivasta?
Kaupungeissa on nykyään valosaastetta, joten niissä näkyy vain pari tähteä. Käymme joskus perheeni kanssa Espoon Nuuksiossa katsomassa tähtitaivasta. Olen ollut myös Suomen tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan leireillä Tähtikalliossa, Orimattilassa. Leireillä pääsee katsomaan myös kaukoputkilla.
En ole koskaan nähnyt tähtitaivasta todella hienosti. Unelmani olisikin päästä Lappiin katsomaan tähtiä ja revontulia.
Miten aloittaa tähtiharrastus?
Yleensä harrastus aloitetaan katsomalla paljain silmin ja opettelemalla esimerkiksi tähtikuvioita. Kaukoputkellakin voi katsoa vaikkapa planeettoja ja Kuuta.
Olen itse käynyt Ursan tähtitiede- ja havaintokursseilla ja voin suositella niitä. Varmasti löytyy myös aiheeseen liittyviä kirjoja, ja myös Ursan sivuilla on paljon tietoa.
Miten voi opetella tunnistamaan tähtikuvioita?
Tähtikuvioiden näkyminen vaihtelee vuoden- ja vuorokaudenajan mukaan. Kannattaa etsiä kirkkaimpia kuvioita. Esimerkiksi Otava, joka on osa Ison karhun tähtikuviota, on hyvä alku. Tai Cassiopeia, joka näyttää vähän w-kirjaimelta. Myös Orion ja Joutsen ovat aika helppoja etsiä. On myös tähtikarttoja ja -sovelluksia, joista voi katsoa, mitä taivaalla pitäisi näkyä.
Entä miten voi erottaa planeetat tähdistä?
Planeetat näyttävät tähdiltä, mutta jos katsot taivaalle ja näet tähden, joka on kaikkia muita kirkkaampi, ja sillä hetkellä samalla suunnalla pitäisi näkyä planeetta, silloin se on aika varmasti planeetta. Planeetoissa ja tähdissä on myös sellainen ero, että tähdet näyttävät tuikkivan kun niitä katsoo, koska ne ovat kauempana ja niiden valo tulee ilmakehän läpi eri tavalla.
Mistä tähtikuviot, tähdet ja taivaan ilmiöt ovat saaneet nimensä?
Eri puolilla maailmaa ja eri kulttuureissa on vähän eri nimiä eri tähdille ja tähtikuvioille. Meille tutuista nimistä suurin osa on tullut Kreikan ja Rooman mytologioista. Esimerkiksi lähes kaikki planeetat on nimetty roomalaisten jumalten mukaan.
Tähtikuviot taas ovat muotoutuneet muinaisten ihmisten katselleessa taivaalle ja tunnistaessa sieltä esimerkiksi mytologioidensa hahmoja. Joku on nähnyt taivaalla leijonan, ja siitä on tullut Leijonan tähdistö. Itse näen siinä silitysraudan.
Lempikohteesi taivaalla?
Kaukoputkella katsoessa Saturnuksen renkaat näkyvät hienosti.
Paljain silmiin tykkään katsoa erilaisia tähtikuvioita. Orionin tähtikuviossa on sellainen tähti kuin Betelgeuse. Se voi räjähtää milloin vain. Se on ehkä lempitähteni – Auringon jälkeen. Betelgeuse on kuitenkin niin kaukana, ettei sen räjähdys vaikuttaisi meihin. Se näkyisi kuitenkin hetken todella kirkkaana ennen kuin tiivistyisi tähdenjäänteeksi.
Räjähdettyään tähdestä voi tulla musta aukko tai neutritähti. Mustiin aukkoihin liittyy kaikenlaisia hauskoja ilmiöitä – valo ei pääse niistä pois, sillä niiden pakonopeus on valon nopeutta suurempi. Siksi ne näyttävät vain mustalta. Tiiviit neutritähdet taas pyörivät tosi kovaa.
Mitä mielenkiintoista olet nähnyt viime aikoina? Entä mitä on tulossa?
Käymme vuosittain Nuuksiossa katsomassa Perseidien tähdenlentoparvea. Se näkyi elokuussa, ja näin 18 tähdenlentoa.
Talvella näkyy Orion, joka on hieno. Välillä näkyy myös pienempiä tähdenlentoparvia.
Hienoin kokemuksesi tähtiharrastuksen parissa?
Niitä on kaksi.
Ollessani ensimmäistä kertaa talvella tähtileirillä tähtitaivas näkyi todella hienosti. Kuulema se ei ollut läheskään paras mitä voisi nähdä, mutta valosaastetta oli vain vähän ja kaikki tähdet näkyivät kirkkaina. Ajattelin että vau, tuo näyttää tosi hienolta.
Toisella kerralla olin isovanhempieni mökillä eräänä kesänä. Silloinkaan ei ollut valosaastetta ja näin Perseidejä.
Eivätkö avaruuden etäisyydet ja mittakaava ole aika käsittämättömiä?
Joo, mutta se on mielestäni osa sitä, miksi se on niin hauskaa – että kaikki on todella kaukana meistä, todella suurta. Se on ihan mahtavaa.
Teksti ja kuva: Tilda Sederholm
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo