Retki suolle – Vinkit ja kohteet luontoon lähtijälle -kirjan tekijät, toimittaja Päivi Mattila ja valokuvaaja Teemu Saloriutta, ovat kumpikin entisiä Luontoliiton aktiiveja. He kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa juuri suolle suuntautuneella talvivaelluksella.
Kummallakin on ollut jo ennen kirjaa syvä suhde suohon.
”Suot ovat villiä ja Suomelle ominaista luontoa. Suomi on tuhansien järvien maa, mutta soita on vähintään yhtä paljon”, Saloriutta sanoo.
Saloriutta tuli mukaan Uudenmaan piirin retkiryhmään vuonna 2008 ja huomasi vaelluksillaan luonnon olevan monimuotoisempi soilla kuin keskimääräisessä eteläsuomalaisessa metsässä.
Mattilaa taasen on kiinnostanut turvallinen suolla liikkuminen ja suon lukeminen kasvillisuuden perusteella. Luontoliitossa hän on ohjannut muun muassa luontoleirejä ja toiminut myös Nuorten Luonnon päätoimittajana. Idea kirjasta, joka kertoo suoretkeilystä, syntyi vuonna 2020 kuukauden mittaisella Lapin-vaelluksella, jonka aikana hän kohtasi paljon erilaista suomaastoa.
”Ajattelin, että suoluonnosta pitäisi kertoa retkeilijöille, sillä perinteisesti aiheesta on kirjoitettu enemmän metsätalousnäkökulmasta”, Mattila sanoo.
Saloriutta ja Mattila kävivät yhdessä ja erikseen suoretkillä ympäri Suomea ja haastattelivat asiantuntijoita.
”Muun muassa monet pohjoisen suurimmista aapasoista tuli kierrettyä”, Mattila ja Saloriutta kertovat.
”Pääsimme näkemään upeimpia soita, mitä Suomesta löytyy! Esimerkiksi palsasoilla lajiston paljous on verrattavissa trooppisten alueiden koralliriuttoihin”, Mattila täydentää.
Kirjassa sivutaan soiden syntymekanismia, soiden ja ihmisten yhteistä historiaa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia soihin. Kohdekuvausten ja retkeilyvinkkien ohella kirja käsittelee suoluonnon uhanalaisuutta ja suojelua. Myös osa kirjan esimerkkisoista on aikoinaan meinattu ojittaa eli kuivattaa.
Mitä lisäarvoa kirja tuo retkeilykirjahyllyyn?
”Tämä on 50 vuoteen ensimmäinen suoretkeilyä käsittelevä kirja. Kirjassa kerrotaan myös moderneista varusteista, ja vastuullisuus on nostettu yhdeksi näkökulmaksi”, Saloriutta kertoo.
”Suurin osa kirjan kohteista soveltuu saavutettavuutensa puolesta myös lapsiperheille. Kokeneille Lapin-kävijöille kirja sisältää ilmakuva- ja karttavinkkejä.”
Soihin liitetään muun muassa lakka ja karpalo mutta myös tarinat ihmisiä nielevistä suonsilmäkkeistä. Ennen vanhaan lapsia on peloteltu suolle menemisestä. Osa ei ole mennyt sinne sittemmin aikuisenakaan.
”Ei ole tiedossa yhtään tapausta, jossa ihminen olisi kuollut suonsilmäkkeeseen. Joskus soilla liikkuessa reittiä joutuu hakemaan ja tietyt paikat ovat sellaisia, ettei sinne kannata mennä. Kuitenkin samoin kuin avannosta pääsee konttaamalla pois, voi suonsilmäkkeestäkin päästä pois”, Mattila paljastaa.
Mattila suoritti soilla useamman plutaamiskokeen, joissa hän kuitenkin joka kerta selvisi veteliköstä omin voimin ylös.
Kirja sisältää vinkkejä siitä, miten soilla liikkumista kannattaa suunnitella, jos haluaa vältellä kastumista. Tekijöillä on pelottelukulttuuriin rationaalinen näkemys.
”Minusta on parempi antaa realistisia ohjeita soilla liikkumiseen kuin kehottaa olla menemättä ollenkaan”, Saloriutta toteaa.
Pitkän kokemuksen jälkeen suoluonto onnistui yhä yllättämään tekijät. Saloriutta kertoo oivaltaneensa vasta nyt, miten monenlaisia soita on olemassa.
”Suot yllättivät visuaalisuudellaan ja elämyksellisyydellään”, Mattila kertoo.
Lempisuokseen Mattila paljastaa Ruovedellä sijaitsevan Siikanevan, joka on yksi Etelä-Suomen suurimmista soista. Saloriutta nimeää omaksi lempisuokseen Simossa sijaitsevan Martimoaavan.
Tulevaisuudessa Mattilan ja Saloriutan retket jatkuvat niin soilla kuin kivennäismaalla.
Keskustellessa kummankin suovalinnoista nousee esiin, että kyseisten soiden lähellä on myös vanhaa metsää. Niistä kaksikon seuraava kirjakin tulee kertomaan.
Mattilan ja Saloriutan teoksessa sukelletaan syvälle soihin – välillä kirjaimellisesti. On vaikea keksiä, mitä kirjasta puuttuisi, niin perusteellisesti soiden historiaa, ekologiaa ja merkitystä käydään läpi.
Jos suomaasto onkin perinteisesti mielletty vaelluksilla vaikeakulkuiseksi ja vältettäväksi, teos antaa soihin aivan uudenlaisen näkökulman. Suot ovat monipuolisia ja kauniita. Niiltä saattaa löytyä helposti tunnistettavia marjoja, ja jopa hyttysiä voi olla avosoilla vähemmän kuin tiheässä metsässä. Jos osaa lukea suota, ei se edes ole sen vaikeakulkuisempaa kuin muukaan maasto.
Juuri soilla liikkumiseen ja retkeilyyn kirja tarjoaa vinkkejä, minkä lisäksi teos esittelee edustavimmat retkikohteet. Retki suolle on tiivis ja helppolukuinen tietopaketti kauniilla taitolla ja herkullisilla kuvilla.
Teksti: Sini Malminiemi
Artikkeli on julkaistu Nuorten Luonto -lehden numerossa 2/2023.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo