Aktivismin, tutkimuksen ja taidekentän yhdistäminen on kuvataidekasvatusta opiskelevalle Alisa Horsmanheimolle tärkeää. Hän on opiskellut myös ympäristötiedettä ja –kasvatusta. Jo ennen opintoja häntä ohjasi kiinnostus ympäristöasioihin. Opintojen myötä suunta sai vahvistusta ja Alisa alkoi löytää keinoja työskennellä monipuolisesti luontoarvojen puolesta.
”Löysin oman kärkeni opinnoista ympäristötaidekasvatuksesta, minkä jälkeen päädyin ohjaamaan ja johtamaan Luontoliiton leirejä ja kouluvierailijaksi. Kaikki kytkeytyi hyvin yhteen ja Luontoliitolla työskentely tuntui tosi omalta.”
Leiriohjaajan työssä hän pääsee yhdistelemään taide- ja ympäristökasvatusta luontevasti.
”Se on kyllä ihan parasta työtä mitä mie tiiän. Leirillä luodaan ihan oma todellisuus. Lasten ja nuorten kanssa työskentely tuntuu välittömän merkitykselliseltä: saa kohdata nuoria tavalla, joka rakentaa ja ylläpitää kestävää ajattelua ja elämäntapaa.”
Alisa pitää tärkeänä sitä, että yhteiskunnallisen toimijuuden oppiminen olisi mahdollisimman kokonaisvaltaista. Esimerkiksi hänen leireillä pitämissään taidetyöpajoissa saatetaan rakentaa mielenosoituskylttejä ja oppia vaikuttamisen rakenteista ja kansalaisoikeuksista, joihin mielenosoittaminen kuuluu. Kierrätysmateriaalien hyödyntämisen ja yhdessä tekemisen ohella tärkeää on keskustelu, jota aiheesta käydään. Sanoissa asuvat arvot ja asenteet, jotka ovat kulttuurisen muutoksen rakennusaineita. Alisan työpajoissa mukana kulkeva teema on ihmisen kaikkitietävän valta-aseman kyseenalaistaminen: millä muilla tavoin voisimme hahmottaa asemaamme elonkehässä?
Alisa oli myös mukana Valtioneuvoston kanslian Nuorten ilmasto- ja luontoryhmässä (NUOLI) sen ensimmäisellä kaudella. Sinne hän haki nähtyään ilmoituksen ympäristöaktivistisissa viestikanavissa. Kyseessä on 19 nuoren kokoonpano, joka tekee yhteistyötä asiantuntijoiden ja päättäjien kanssa.
NUOLIn kautta alkoi Alisan yhteistyö Nuorisotutkimusseuran tutkimusprofessori Sofia Laineen kanssa. Laine luotsaa Planetaarisen nuorisotutkimuksen tutkimuskehystä, jonka missiona on osallistaa nuoria heitä koskevaan tutkimustyöhön suhteessa ilmastonmuutokseen. Alisa teki hänen ohjauksessaan korkeakouluharjoittelun, jolloin he kirjoittivat artikkelin nuorten tulevaisuudenuskosta ja vuoropuhelusta tutkijoiden kanssa. Sen aineistona oli nuorten ympäristötoimijuuteen liittyviä kokemuksia kartoittava kysely, jonka vastaajina olivat 2024 nuorten ympäristöhuippukokoukseen osallistuneet ympäristö- ja poliittiset nuortenjärjestöt.
”Kysyttiin esimerkiksi, millaisia haluja nuorilla on tutkijoiden kanssa dialogiin. Vastauksissa painottui yhteinen tavoite: nuorten ja tutkijoiden välinen solidaarinen rintama, jota tahdotaan edelleen vahvistaa. Yhteisö on siis meidän tutkimustulosten mukaan se, mistä toivo ja merkityksen tunne syntyy. Tärkeä tavoite meillä onkin luoda rakenteita, joissa nuoret pystyisivät kokemaan aidon toimijuuden, ja että jotakin saadaan myös aikaan. Voimattomuus on monesti läsnä, mutta nuorten aktiivisten toimijoiden piireissä on myös valtava toimintavimma ja tarve yhdessä pystyvyyteen.”
Erityisesti ylisukupolvinen yhteistyö on tärkeää Alisan työssä: tutkimustyön ohella hän luo sille tilaa myös taiteen parissa. Yksi planetaarisen nuorisotutkimuksen hankkeista on puutarha, jossa kultivoidaan ekososiaalisesti kestävää, yhteisöllistä elämäntapaa esimerkiksi ruokakasveja kasvattaen, monimuotoisuutta arvostaen ja luovaa luontosuhdetta syventäen. Siellä pidettävissä työpajoissa korostuu vastavuoroinen, ylisukupolvinen oppiminen molempiin suuntiin.
”Järjestin ekotaidetyöpajaviikonlopun, jossa melkein kaikki ohjattavat olivat itseäni vanhempia. Silloin murretaan sitä rakennetta, jossa oletusarvona on, että vanhempi aina siirtää nuoremmalle tietotaitoa.”
Alisa korostaa voimavarojen ja tiedon jakamisen merkitystä. Aktivismissa kompastuskivenä yhteistyön tiellä on usein se, että sukupolvet asettuvat vastakkain.
”Oikeasti on todella paljon aikuisia, jotka haluavat kuulla sekä nuorien huolta että sitä ymmärrystä, mitä meillä on, ja työskennellä täydestä sydämestään kestävän tulevaisuuden puolesta.”
Alisan työ ja taito onkin pitkälti siltojen rakentamista: niin ikäluokkien, instituutioiden kuin aktivismin monien toteutustapojen välille. Hän kannustaa samaan kaikkia, jotka haluavat kantaa kortensa kekoon:
”Oman henkisen yhteisön löytyminen on avain. Esimerkiksi Luontoliitto on yksi monipuolisimpia yhteisörakenteita, jossa on paljon kaikenlaista toimintaa. Esimerkiksi leirille osallistuminen on yksi avain siihen suuntaan, että löytää samanhenkisiä tyyppejä ja avaimia toimijuuteen.”
”Toivon, että ekologinen ajattelu olisi perusarvo kaiken toiminnan pohjalla: ettei elettäisi ylikuluttavaa, luontoa ja globaalia etelää riistävää elämää. Ei ole elämän edellytyksiä, ellei oteta huomioon, että planeetan kestokyky on rajallinen.”
Teksti: Stella Kanto
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo