Piikkitakki pulassa – Siili kärsii ilmastonmuutoksesta ja ihmisten toimista

Voit auttaa siilejä monin tavoin.

Siili on hyödyllinen ja hauska otus. Harva tietää, että sillä on melkein karvaton 1,5–4 senttimetrin pituinen häntä. Siili näyttää töppöjalkaiselta lylleröltä, sillä se liikkuu jalat koukussa. Sen 10–15 senttimetrin pituiset koivet ovat piilossa karvaisen hameen alla, mutta kun siili lähtee juoksemaan, se sananmukaisesti ”ottaa jalat alleen”. Saaliin kimppuun hyökätessä sen nopeus voi olla jopa 2–3 metriä sekunnissa. 

Siilin saalista ovat hyönteiset, toukat, kuoriaiset sekä jyrsijöiden ja muiden nisäkkäiden poikaset. Sille kelpaavat raadot ja maassa pesivien lintujen munat. Kasvisravintoa se ei tarvitse. 

Siilit uivat hyvin, sillä ne etsivät ravinnokseen myös vesihyönteisiä. Puutarhan vesialtaisiin on hyvä laittaa lauta, jotta siilit pääsevät pois vedestä. Siilien hoitajat ovat harmikseen huomanneet, että siilit voivat kiivetä metrinkin korkuisen verkkoaidan yli. Valitettavasti laskeutuminen aidan toiselle puolelle ei ole yhtä hallittua. 

Siilit ovat äänekkäitä. Ne varoittavat äkkinäisin tuhahduksin ja puksuttamalla rytmikkäästi kuin pieni höyryjuna. Ne huutavat kipua tuntiessaan ja ollessaan peloissaan. Emo ja poikaset keskustelevat sirkuttamalla ja viheltämällä kuin linnut. Urosten kosintaääni muistuttaa possun röhkinää sen kiertäessä naarasta tuntikausia. 

Heräily talvella kuluttaa energiaa  

Siilit ovat katoamassa koko Euroopasta ihmisten toimien takia. Kaupunkien rakentaminen on vienyt niiltä pesäpaikat, tiet katkaisevat niiden kulkureitit ja estävät niitä löytämästä ravintoa ja lajitovereita. Kuolemat liikenteessä ovat yleisiä. Kasviensuojeluun ja hyönteisten, etanoiden ja jyrsijöiden hävittämiseen käytetyt myrkyt myrkyttävät myös siilejä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) nosti eurooppalaisen siilin (Erinaceus europaeus) suojeluluokituksen elinvoimaisesta silmällä pidettäväksi lajiksi: siili siirtyi uhanalaisten Punaiselle listalle. 

Lämpimät sateet ilmoittavat yleensä kevään alkaneen, mutta ilmastonmuutoksen takia niitä on talvisinkin. Ne herättelevät siilit kesken horroksen, mikä kuluttaa paljon energiaa. Sitä ne eivät saa takaisin, koska niiden ravintoa ei ole tarjolla. Selviytyminen kevääseen vaatii runsaan rasvakerroksen. Sellainen voi olla 500 grammaa painavalla siilillä ja se saattaa puuttua kilon painoiselta, mutta keskivertosiili tarvitsee 800 grammaa painoa selviytyäkseen 6–7 kuukauden horroksesta ilman ravintoa.  

Loukkaantunutta siiliä pitää auttaa 

Siilien ja muiden luonnonvaraisten eläinten lemmikiksi ottaminen on laissa kiellettyä, mutta hoitaa niitä voi sen ajan, kun hoito vaatii. Terve siili on aina palautettava sinne, mistä se on löytynyt. 

Loukkaantuneiden siilien hoitajia on vähän. Useimmiten hoitajat ovat vapaaehtoisia. He auttavat eläimiä omin varoin ja muun työnsä ohella. Monet heistä hoitavat myös muita luonnonvaraisia eläimiä. 

Ensimmäinen hoitosiilini Töpseli tarvitsi lihotushoitoa voidakseen horrostaa turvallisesti. Siilille ei ole hyväksi lihoa liikaa hoidossa, ja koska Töpselillä oli jatkuvasti nälkä, se sai puuhailla koirien aktivointipallon kanssa. Pian se oivalsi, että kun pallon ottaa suuhunsa, voi ravistella sinne piilotetut raksut suoraan avoimeen kitaan. Nälkä tekee siilistä nokkelan.  

Näin voit auttaa siilejä:

1. Ruoki siilejä syksyllä ja keväällä. Voit ruokkia siilejä kissan märkäruualla keväällä, kun ne heräävät ja syksyllä, kun ne valmistautuvat horrokseen. Kesällä siilejä ruokitaan vain, jos sateet, kylmyys, helle tai kuivuus ovat jatkuneet pidempään, jolloin kuoriaiset ja toukat ovat vetäytyneet turvaan maan tai puiden kaarnan alle. Jos siilejä ruokitaan koko kesän, niiden luonnollinen ravinto korvautuu teollisella ja pehmeä ruoka pilaa niiden hampaat. 

2. Rakenna pesiä. Sama pesä sopii unipesäksi keväästä syksyyn, synnytys- ja poikaspesäksi ja talvella horrospesäksi. Pesän tulee olla riittävän korkea niin, että kylmää eristäviä lehtiä ja heinää mahtuu riittävästi. Pohjaa ei saa laittaa. Oviaukon eteen tarvitaan tunneli, joka estää isompien eläinten pääsyn sisään. Oikeaoppisen pesän ohjeet löytyvät esimerkiksi Espoon ympäristökeskuksen sivulta.

3. Auta muita auttamaan. Jos sinulla ei ole pihaa, mutta tunnet jonkun, joka ruokkii siilejä ja tekee pesiä, pyydä, että saat auttaa. Apua tarvitaan myös eläinsuojeluyhdistyksissä, jotka hoitavat luonnonvaraisia eläimiä. 

4. Siivoa roskat pois luonnosta. Kerää purkit, narut ja muovirenkaat yms. pois ja nosta verkot ylös, sillä siilit ja muut eläimet jäävät niihin kiinni ja menehtyvät. 

5. Levitä tietoa. Kerro, että pihaan voi jättää hoitamattoman kulmauksen, oksa- tai lehtikasan tai -kompostin siilin pesäksi tai istuttaa pienen niityn, jossa pölyttäjät ja muut hyönteiset viihtyvät ja siili saa ravintoa. 

Teksti: Tuula Nyström, Kuvitus: Miia Salminen 

Kirjoittaja hoitaa loukkaantuneita siilejä, ylläpitää Siilikiikarissa-fb -ryhmää ja on kirjoittanut useita kirjoja siilien hoidosta.