Opi tunnistamaan luonnonmetsä!

Sana luonnonmetsä herättää erilaisia mielikuvia: yhdelle tulee mieleen tiivis ryteikkö, toiselle kilpikaarnaiset männyt ja oksilta roikkuva naava. Joku ehkä ajattelee, että kaikki metsäthän ovat luontoa ja siten luonnonmetsiä. Luonnonmetsiä on monennäköisiä – kuusivaltaisia korpia, avaria mäntykankaita, kalliomänniköitä – mutta niitä yhdistävät tietyt piirteet. 

Luonnonmetsät ovat iältään vanhoja, ja niissä kasvaa eri-ikäisiä puita hennoista taimista jyhkeisiin puuvanhuksiin. Usein luonnonmetsässä kasvaa puulajeja monessa kerroksessa. Tärkein erilaisia luonnonmetsiä yhdistävistä piirteistä on lahopuun määrä. Luonnonmetsä on saanut olla rauhassa hakkuilta ja muulta ihmisen tekemältä muokkaamiselta, joten sieltä löytyy runsaasti pystyyn kuolleita pökkelöitä, kolopuita ja maahan kaatuneita runkoja.  

Luonnonmetsän vastakohta on sellainen talousmetsä, jossa kasvaa vain yhtä puulajia – usein mäntyä tai kuusta – ja puut ovat samanikäisiä. Talousmetsä on syntynyt, kun ihminen on hakannut luonnontilaisen metsän ja istuttanut tilalle haluamiaan puulajeja myöhemmin kaadettavaksi. Lahopuuta tällaisissa talousmetsissä ei ole juuri lainkaan, ja niiden eliölajisto on siksi huomattavasti köyhempää. 

Yli puolet Suomen lajeista elää metsissä 

Metsät peittävät yli 75 prosenttia Suomen maapinta-alasta, mutta suurin osa niistä on talousmetsiä. Alle 10 prosenttia metsistämme on luonnonmetsiä. Suurin osa luonnonmetsistä on Lapissa ja Kainuussa. Etelä-Suomessakin on vanhoja metsiä, mutta ne ovat pieniä ja pirstaleisia.  

Suomen metsissä elää yli 20 000 lajia. Osa niistä pärjää talousmetsässäkin, mutta suurin osa lajeista hyötyisi siitä, että luonnonmetsät olisivat nykyistä laajempia, yhtenäisiä alueita. Tällaisia lajeja ovat muun muassa töyhtötiainen, hömötiainen ja liito-orava. Jotkut lajit elävät ainoastaan vanhoissa, luonnontilaisissa metsissä.

Luonnonmetsien vähyys on johtanut siihen, että kolmasosa Suomen uhanalaisista lajeista on nimenomaan metsien lajeja. Eniten uhanalaisia metsälajeja on selkärangattomien ja sienten ryhmissä.  

Luonnonmetsät ovat ensiarvoisen tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta, ja moni ympäristöjärjestö kampanjoi jatkuvasti niiden suojelun puolesta.  

Luonnonmetsät voidaan luokitella sen perusteella, kuinka luonnontilaisia ne ovat: 

• Ikimetsäksi kutsutaan metsää, jota ei ole ikinä hakattu, ojitettu tai muuten muokattu ihmisen toimesta. Ikimetsiä on äärimmäisen vähän, ja ne sijaitsevat pääasiassa Lapissa. 
• Luonnontilaisen kaltaisesta vanhasta metsästä on voitu kaataa yksittäisiä puita vuosikymmeniä sitten. Kokonaisuutena tällainen metsä muistuttaa ikimetsää, ja siinä elää samoja vanhoissa metsissä viihtyviä lajeja. Luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä löytyy eniten Lapista ja Kainuusta. 
• Eteläisen Suomen metsien monimuotoisuusohjelman eli METSO-suojeluohjelman kriteerit täyttävässä luonnontilaisen kaltaisessa metsässä on tavallista talousmetsää enemmän lahopuuta, eri-ikäisiä puita ja uhanalaisia lajeja. METSO-ohjelma perustettiin kymmenen vuotta sitten turvaamaan Etelä-Suomen pieniä ja pirstaleisia vanhoja metsiä.

Teksti: Suvi Rajamäki

Kuvitus: Aleksandra Torbina