Rammat retkeilijät -yhteisö tarjoaa vertaistukea ja hälventää ennakkoluuloja

Rammat retkeilijät on toimintarajoitteisille ja pitkäaikaissairaille retkeilijöille suunnattu inklusiivinen yhteisö. Tässä jutussa käydään yhteistyössä heidän kanssaan läpi ennakkoluuloja ja uskomuksia, joita toimintarajoitteisten ja pitkäaikaissairaiden retkeilyharrastukseen liittyy. 

1. Retkeily liikuntavammaisena on vaikeaa. 

Vammojen ja toimintakykyjen kirjo on laaja, eikä ole olemassa liikuntavammaisen stereotyyppiä. Retkeily liikuntavammaisena vaatii ehkä enemmän suunnittelua, kekseliäisyyttä ja omien rajojen tunnistamista. Retkeilyyn on kuitenkin saatavilla monenlaisia apuvälineitä mm. liikkumista helpottamaan. 

2. Pitkäaikaissairaana ja keskittymisvaikeuksia kokevana retkeily on vaarallista. 

Toimintakykyjä on monenlaisia. Retkeily ei ole muita harrastuksia yhtään vaarallisempaa, kun suunnittelee, selvittää asioita etukäteen ja varautuu. 

3. Toimintarajoitteinen ei voi kokea elämyksiä luonnossa. 

Retkeilyn elämykset voidaan kokea eri kriteerein. Kaikki elämykset eivät kuitenkaan liity pelkästään keholliseen kokemukseen, näkö- tai kuuloaistiin.  

Parhaimmillaan retkeily tarjoaa ”minä pystyn” ja ”minä osaan”-elämyksiä kaikille. 

4. Oikea retkeily on erämaassa tarpomista. 

Retkeilylle ei ole yhtä oikeaa määritelmää liittyen kilometreihin, käytettyyn aikaan tai hikoilun määrään vaan retki on mielentila. Retkeilyn ja lenkin ero on eväät. Retki on mikä tahansa luontoympäristössä tapahtuva liikkuminen tai oleskelu, kunhan on eväät. Myös lähimetsässä, puistossa tai vaikka omalla pihalla voi retkeillä. 

5. Vain omatoiminen retkeily on oikeaa retkeilyä. 

Retkeily on retkeilyä myös apuvälineen tai avustajan mahdollistamana. Toimintarajoitteinen voi tarvita retkilleen apuvälinettä tai apua toiselta henkilöltä. Retkeily on myös kivempaa, kun on mukana joku, jonka kanssa jakaa kokemukset. 

6. Ei vammaisena voi nukkua ulkona. 

Useimmilla toimintakyvyillä ulkona nukkuminen esim. Teltassa tai riippumatossa on mahdollista. Jotkut vammaiset nukkuvat öitä ulkona jopa kaikkina vuodeaikoina. 

7. Näkövammainen ei voi kulkea poluilla, joissa on kiviä ja juuria. 

Näkövammaisillakin on erilaisia toimintakykyjä ja toiveita retkeilylleen. Näkövammainen voi tarvita näkevää retkikaveria eteenkin uusille reiteille, ja valkoisen kepin tai opaskoiran kanssa haastavampikin maasto sujuu. 

8. Toimintarajoitteisille sopivista retkikohteista ja- reiteistä on jo tarpeeksi tietoa. 

Osa meistä tarvitsee esteettömän reitin ja osa pystyy kulkemaan polutontakin maastoa. Haasteen tekee, että tieto retkikohteista on pirstaleisesti monessa paikassa. Ennakkoon löytyvä tieto auttaa löytämään omalle toimintakyvylle sopivan retkikohteen. 

9. Vammaiset eivät edes halua luontoon. 

Kuten ei kaikki vammattomatkaan tykkää retkeillä, ei myöskään kaikki vammaiset pidä retkeilystä –mielenkiinnon kohteet vaihtelevat kaikilla. Suurelle osalle meistä luonto on kuitenkin rakas paikka ja tärkeä voiman lähde. 

10. Kun on vain tarpeeksi sitkeä ja rohkea niin voittaa mitä vain retkeilyn esteitä. 

Koetut rajoitteet ovat ihan oikeita, vaikka vamma tai sairaus ei näkyisikään päällepäin. Toimintarajoitteisen ei tarvitse olla sen enempää sankariretkeilijä, kuin jonkun muunkaan. Apuvälineitä, tietoa ja neuvoja kuitenkin löytyy retkeilyn esteiden taklaamiseen. 

Rammat retkeilijät -yhteisö Instagramissa ja Facebookissa.  

Teksti: Saana Hakala

Kuvat: Rammat retkeilijät