Kaksi näkökulmaa Petovalaan

Kaksi Nuorten Luonnon toimittajaa luki Nuorten Luonnon entisen päätoimittajan Heidi Nummen uutuuskirjan Petovala.

Petovihaa ja -rakkautta äärimmillään

Heidi Nummen esikoisromaani Petovala on kiihkeä kertomus tulevaisuudesta, jossa poliittinen ja petovihasta voimansa saava ääriliikehdintä horjuttaa laajamittaista luonnonsuojelua verisin keinoin, sekä sielukkaasta Laikasta, joka jo pienenä lapsena halusi ottaa sydämensä huoleksi viimeisen ilveslajin suojelun. Vaikka Laikan näkökulma saa romaanissa keskeisimmän roolin, on tarinalla myös toinen, vähintään yhtä suuria huolia jo kovettuneessa sydämessään kantava päähenkilö. 

Romaanin luonnehdinta tulevaisuuden polarisoituneesta, joskin ekokriisin jälkeen ympäristön kantokyvyn mukaan kehittyneestä yhteiskunnasta on oivaltava, muttei liikoja itseään selvittävä; napakasti etenevä kerronta jättää runsaasti tilaa kertojan omalle mielikuvitukselle ja ratkaisuille. Tarinan tehokkaasta etenemisestä huolimatta yksikään kirjan henkilöhahmoista ei jää yleisluonteiseksi, ja tarinasta erityisen vetävän tekeekin ehkä juuri suhteellisen runsas persoonallisten hahmojen määrä. 

Kertomuksen ekokriisin jälkeiset muutokset eivät rajoitu ainoastaan nykyihmisen haaveiden tasolle jääviin valtaviin, suorastaan mannermaisiin, luonnonsuojelualueisiin ja tiukkaan ympäristönsuojelulakiin. Ne ulottuvat myös muuttuvan ympäristön ja ihmiskunnan kiistattoman syyllisyyden emotionaaliseen käsittelyyn. Joillekin ainoa tapa taltuttaa suojelemansa lajin sukupuuton syövyttämä sisäinen tyhjyys on lakkaamaton toiminta, uudelle lajille omistautuminen. Toisten surutyö ei salli kertaalleen suojelukseen valikoituneen lajin unohtamista: tulevaisuuden yhteiskunnassa historiaan jääneitä lajeja kunnioitetaan kuin marttyyrikuoleman kärsineitä pyhimyksiä, ja muistoja entisistä lajeista pidetään elossa varoittavina esimerkkeinä. 

Paikoitellen romaani vavisuttaa petoeläimiin myötätuntoisesti suhtautuvaa lukijaa petovihan säälimättömyyttä kuvatessaan, mutta Petovala ei onneksi vala toivottomuutta.

Wilma Lehtinen

Ekokriisin seurauksista, yhteiskunnallisesta vastakkainasettelusta ja ystävyyden voimasta

Yhteiskunta on rakennettu uudestaan sitä koetelleiden mullistusten jälkeen. Elonkehä on kuitenkin kaukana yhtenäisestä. Siinä missä luonnonsuojelu on toisten tärkein tehtävä, toisia se lietsoo kyltymättömään vihaan. Ihmiset ensin -puolue haluaa puheenjohtaja Vaaranmaan johdolla hankkiutua eroon ilveksistä, eikä väkivallalta vältytä, kun ääriliikkeen jäsenet nousevat suojelijoita vastaan. Suojelijan vala kertoo, että suojelija on ”elämän palvelija, uhanalaisen lajin ääni ja turvasatama”. Heitä tarvitaan, koska elonkehää ravistelevat ja ovat ravistelleet pandemia, ilmastonmuutos ja luontokato. 

Ilveksen suojelijan, Laikan, on taisteltava, jottei ilves olisi seuraava laji, jonka ihminen on ajanut sukupuuttoon. Päämäärän saavuttaminen näyttää liki mahdottomalta. Laikan on kuitenkin antaa periksi, onhan hänellä rakas ilvesherra nimeltä Pihka.

Paitsi yhteiskunnalliset kysymykset, teoksessa kuohuttavat myös henkilökohtaisemmat asiat. Palokärjen suojelija Nenek on aina ollut Laikan paras ystävä. Nyt jokin on muuttunut, ja kaksikon välille laskeutunut hiljaisuus saa Laikan surulliseksi ja ymmälleen.

Petovala on hurja seikkailukertomus. Kirjailija Heidi Nummi kuvaa osuvasti, kuinka toisinaan on tehtävä valtavia uhrauksia, jotta voisi suojella jotain itselle tärkeää. Teos puhuttelee, koska vaikka sen kuvaama yhteiskunta on fiktiivinen, elonkehää ovat ravistelleet monet samat vaikeudet kuin meitäkin. Luontokato on suuri haaste, mutta Petovala ei taivu lohduttomuuteen. Toivoa antaa etenkin suojelijoiden tiivis yhteisö, jossa rakentuu vahvaa ystävyyttä ja joka tuo yhteen ne, jotka ovat valmiita taistoon luonnon puolesta. 

Venla Välikangas

Heidi Nummi: Petovala. WSOY, 2025, 312 s.

Kotisivujen toteutus Haven Porvoo