Perinnepurjehdus tuo elämään vapautta, seikkailuja ja päättäväisyyttä

Perinnepurjehduksella tarkoitetaan purjehtimista perinteisillä tai historiallista tyyppiä olevilla purjealuksilla. Käytetyt tekniikat purjeiden ja alusten käsittelyssä pyritään pitämään samanlaisina kuin entisaikoina, koska halutaan säilyttää vanhoja merenkulun tietoja ja taitoja.  

Harrastuksestaan kertovat Olli Auerma, Kerttu Heinonen ja Iida Vepsäläinen

Iida ja Kerttu Suomenlinnassa. Kuva: Julia Anderson.

Mikä sai sinut aloittamaan perinnepurjehduksen? 

Olli: Pääsin jo lapsena purjehtimaan perheeni kanssa. Myöhemmin tutustuin Suomen purjelaivasäätiöön ja Suomen nuorisopurjehtijoihin. Kyseisissä piireissä tutustuin perinnepurjehduksen harrastajiin ja se inspiroi mua. 

Kerttu: Olin viime kesänä Tall Ships Racessa purjehtimassa Astridilla. Tapasin siellä Helsingin perinnepurjehtijoiden yhdistyksen eli HPP:n ihmisiin. Jäin koukkuun purjehtimiseen ja liityin yhdistykseen.  

Iida: Mielenkiinto purjehtimista kohtaan ja lapsenomainen kaipaus löytöretkien ajalle. Seikkailunhaluisuus ja uuden oppiminen. 

Mikä on parasta perinnepurjehduksessa? 

Olli: Käsillä tekeminen ja yhteisöllisyys. 

Kerttu: Vanhojen laivojen ja veneiden kanssa puuhastelu, niiden tunnelma ja ihmiset.  

Iida: Pako modernista elämästä, konkreettinen vilkaisu menneisyyteen, vapauden tunne, yhteisöllisyys ja itsensä ylittäminen. 

Olli Auerma ja hyvin suojaavat aurinkolasit. Kuva: Olli Auerma.

Mikä on ollut mieleenpainuvin reissu? 

Olli: Olimme siirtämässä Lotta-nimistä storbåtia Helsingin Halkolaiturilta takaisin Kirkkonummelle. Sää oli kohdallaan ja puusta lähti tervantuoksu, joka loi oman tunnelman. 

Kerttu: Viime vuoden syyslomapurjehdus Svanhildilla, reittimme kulki Pentalan, Jussarön ja Porkkalanselän kautta. Yövyimme pääasiassa saarissa. Sää oli kaunis, tunnelma rento ja opin uutta.   

Iida: Vietin talvella kuukauden Italiassa. Olin mukana kuljettamassa 1800-luvun luvun replika eli kopio purjelaivaa telakoitavaksi pitkin Italian pohjoista rannikkoa. Laiva oli kaksimaastoinen ja meitä oli vain neljä miehistössä. Olin tullut yksin ja olin ainut suomalainen, muut olivat italialaisia. Ilmapiiri oli stressaava mutta maisemat olivat upeita. Tekemistä riitti. 

Millaisia luontohavaintoja olet tehnyt? 

Olli: Hylkeitä on näkynyt, samoin lintuja kuten telkkiä, merihaikaroita, taivaanvuohia, kalasääksi ja merikotkakin on taidettu nähdä. Rantaviivalla on nähty jokin pieni näätäeläin. Kenties minkki tai hilleri. 

Kerttu: Merimetsoja on näkynyt paljon. 

Iida: Luonto itsessään on mahtava elämys. 

Mitä meri sinulle merkitsee? 

Olli: Soljuvuutta ja vapautta. 

Kerttu: Olen aina viettänyt paljon aikaa merellä. Meri on kuin toinen maailma. Aistielämykset ovat erilaisia kuin mantereella. Koen olevani merellä turvassa ilman arjen ja mantereen huolia. 

Iida: Haasteita, jotka ovat ylitsepääsemisen arvoisia. Vapautta, seikkailuja, monimuotoisuutta ja päättäväisyyttä. 

Mitä ajattelet mertensuojelusta? 

Olli: Meren ja muun luonnon suojelu on tärkeää. Yritän tehdä kestäviä valintoja. Perinnepurjehdus ei aiheuta päästöjä. 

Kerttu: Mertensuojelu on otettava paremmin huomioon. Meren alla on paljon enemmän elämää, kuin miltä pinnan alta näyttää. 

Iida: Se on välttämätöntä ja kaikkien osapuolten kannalta välttämätöntä. Meret ovat tärkeä osa ekosysteemejä. Merten suojelu ja kuntoutus takaavat paremman tulevaisuuden maapallolla. Ei kukaan varmasti halua elää tuhotulla planeetalla. 

Kenelle suosittelet perinnepurjehdusta? 

Olli: Niille, jotka nauttivat intohimoisesta tekemisen meiningistä rennossa ilmapiirissä. 

Kerttu: Kaikille, joita kiinnostaa purjehdus, vanhat laivat ja niiden kanssa puuhastelu. HPP:n toimintaan on helppo tulla mukaan, ja olo on aina tervetullut. 

Iida: Kaikille, jotka kaipaavat ainutlaatuisia kokemuksia ja yhteisöllisyyttä ja suhtaututuvat uusiin asioihin avoimin mielin. Omien kokemusteni mukaan se vahvistaa luontoyhteyttä, itseluottamusta ja minäkuvaa. Olen myös tutustunut uniikkeihin ja siisteihin ihmisiin. 

Teksti: Saana Hakala

Kotisivujen toteutus Haven Porvoo