”Metsässä verenpaine laskee ja ’märehtiminen’ eli kielteisten ajatuksien pyörittäminen vähenee. Metsässä ihminen menee automaattisesti meditatiiviseen mielentilaan”, sanoo läsnäolotaitoihin ja luontoyhteyteen perehtynyt Jarko Taivasmaa.
Kirjassaan Metsässä – Uppoudu metsään, itseesi ja elämään (Otava 2021) hän kirjoittaa: ”Metsä on täynnä visuaalista ja muunlaista aisti-informaatiota. Ne kutsuvat uppoutumaan aistittavaan todellisuuteen, pois mieleen uppoutumisen tilasta. Kun on uppoutunut aistittavaan todellisuuteen, ei voi olla uppoutunut huolien ja murheiden täyttämään mieleen.”
Moni nauttii esimerkiksi vehreästä metsämaisemasta tai valkohiekkaisesta rannasta, jossa palmut huojuvat. Nämä maisemat koetaan niin miellyttävinä, että niitä halutaan katsella myös tauluina ja julisteina.
On toki erilaista katsoa maisemaa kuvassa, ikäänkuin ulkoa päin, kuin olla itse maiseman sisällä, kuten metsässä. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että jo pelkän luontoa esittävän kuvan katsominen rauhoittaa ja vähentää stressiä. Luontojulisteita näkyykin usein esimerkiksi sairaaloiden ja hammaslääkäreiden vastaanottojen odotustiloissa.
”Kun ihminen näkee laajan maiseman, se rauhoittaa erityisesti. Ihmisaivot tulkitsevat näkymän merkitsevän vapautta ja resursseja. Avarassa maisemassa näkee mahdolliset uhat kaukaa. Hyvin tiivis metsä ei ole yhtä rauhoittavaksi koettu maisema. Se ei välttämättä aivojen mielestä tunnu yhtä turvalliselta”, Taivasmaa kuvailee.
Useimmat ihmiset pitävät etenkin maisemista, jotka ovat avaria ja joissa on vettä.
”Järvimaisema on hyvin rauhoittava. Aivot tiedostamatta näkevät siinä resursseja, kuten juomakelpoista vettä. Laaja näkymä, esimerkiksi kukkulan laelta nähty, koetaan yleensä miellyttävämmäksi.”
Maisemien miellyttävyyden kokemuksessa esiintyy kulttuurisia eroja. Esimerkiksi koko ikänsä Afrikassa asunut henkilö ei välttämättä koe suomalaista metsämaisemaa rauhoittavana, vaan outona ja vieraana.
”Muualla maailmassa ihmiset voivat pelätä luontoa – ja syystäkin”, Taivasmaa sanoo.
Vuodenajat vaikuttavat maisemiin liittyviin mielikuviin. Keväinen metsä koetaan helpommin kauniina ja houkuttelevana, synkkä ja pimeä syksyinen metsä taas pelottavana.
Urbaaneja näkymiä, kuten betonitaloja ja kaupunkien keskustoja, ei yleensä koeta rentouttaviksi maisemiksi.
”Vaikka kaupunkinäkymä on täynnä virikkeitä ja ärsykkeitä, se on kuitenkin varsin yksitoikkoinen. Metsässä on paljon monipuolisemmin havainnoitavaa kaikille aisteille.”
Kaupunkien stressaavuus ei liity tosin pelkästään näköaistiin vaan myös kuuloaistiin. Jatkuva meteli kohottaa valmiustilaamme ja pitää meidät stressissä.
”Luonto on ihmiselle lajityypillisempi ympäristö kuin kaupunki. Metsässä ihminen kokee tulevansa henkisesti ravituksi.”
Taivasmaa järjestää kehittämänsä metsään uppoutumisen menetelmän retkiä ryhmille. Metsään uppoutuminen on läsnäolon ja luontoyhteyden vahvistamisen tekniikka, jota voidaan käyttää stressin purkamiseen.
”Kehotan ihmisiä metsässä katsomaan suuntaan, missä ei näy muita ihmisiä. Toinen ihminen on ihmisaivoille niin kiinnostava kohde, että sen lisäksi on vaikea kohdistaa huomiota muuhun”, Taivasmaa sanoo.
”Jos katsot tarkkaan esimerkiksi kalliota ja sen päällä kasvavaa sammalta, tulet tietoiseksi minimaailmasta, joka muuten ehkä jäisi huomaamatta.”
Taivasmaa kertoo itse pitävänsä eniten maisemasta, jossa on mäntyharju, vettä ja kumpuilevaa maastoa.
Teksti: Tuuli Turtola
Artikkeli on julkaistu Nuorten Luonto -lehden numerossa 4/2021.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo