Luovuutta luonnosta – Erika Salonen kertoo cosplay-harrastuksestaan

Erika Salonen pukeutuu taikatytöksi, kun maailma tuntuu liian harmaalta. Inspiraatio ja mielenrauha löytyvät luonnosta, teatterista ja fantasiasta. 

Erika Salonen 

Dragoneri-niminen cosplay-harrastaja sekä teatterin pukuompelija 

Kotoisin Lempäälästä, asunut myös kaksi vuotta Ilmajoella ja vajaat kuusi vuotta Lahdessa 

Perheeseen kuuluvat poikaystävä Tomi, Luca-koira, Sheba-kissa ja Mei-Mei-kani 

Harrastukset: käsityöt, perinnejousiammunta, tankotanssi, lukeminen, elokuvat ja anime 

Koulutus: rooli- ja teatteripuvustaja, mittatilausompelija, vaatturi ja muotoilija 

Ikä: 29 vuotta 

Millainen harrastus cosplay on? 

Erika Salonen Tampereen Teatterin Taru Sormusten Herrasta -näytelmän Legolaksen asussa. Kuva: Julia Anderson.

Cosplay on Yhdysvalloista peräisin oleva pukuiluharrastus, joka tulee sanoista costume ja play. Cosplayta voi harrastaa iästä, taustasta, sukupuolesta ja muista ominaisuuksista riippumatta. Oma tapani harrastaa sitä on tehdä pukuni itse tietyn hahmon innoittamana ja osallistua tapahtumiin ja kilpailuihin.  

Yleensä hahmo valitaan esimerkiksi sarjakuvasta, elokuvasta, pelistä tai kirjallisuudesta. Jotkut harrastajat suunnittelevat myös omia hahmojaan.  

Cosplayerit voivat eläytyä hahmoihinsa, jolloin harrastus sivuaa hieman larppaamista. Eläytyminen ei ole kuitenkaan pakollista.  

Cosplayta voi myös harrastaa osallistumalla tapahtumien järjestämiseen. Vuosittain järjestettäviä tunnettuja cosplay-tapahtumia ovat esimerkiksi Tampereen Tracon, Lahden Desucon, Oulun Matsucon, Kuopion Nekocon ja Hyvinkään Hypecon. Olen itse ollut sekä vapaaehtoisena että järjestäjänä cosplay-tapahtumissa. 

Mikä on parasta cosplayssa? 

Yhteisöllisyys ja mielikuvituksellisuus ovat cosplayn parhaita puolia! Olen löytänyt toisista cosplayereista paljon samanhenkisiä ihmisiä ja hyviä ystäviä. Tapasin poikaystäväni Tomin tämän harrastuksen kautta.  

Rakastan ilmaista itseäni monipuolisesti käsityön, maskeerauksen, pukusuunnittelun ja eläytymisen kautta. Cosplay-tapahtumat ovat minulle eräänlainen pako todellisuudesta. On voimaannuttavaa olla hetken joku muu, kuten taikatyttö tai taruolento. 

Mitkä ovat lempihahmosi tai -asusi? 

Erika Salonen Hobitti-fanifilmiin tehdyssä Synkmetsän haltian puvussa. Seurana poseeraa Luca-koira. Kuva: Julia Anderson.

En voi nimetä vain yhtä. Ihailen vahvoja naishahmoja, kuten Harley-Quinnia, Lara Croftia ja Mulania. Keijuhahmoissa minua kiehtoo se, että ne ilmentävät mielestäni luonnon taianomaisuutta näyttävästi. Teen keijunsiipiä itse. Haluaisin joskus luoda asun Winxin Flora-keijusta, joka on kasvikeiju. En koskaan valitse hahmoa pelkän ulkonäön perusteella, vaan sillä pitää olla minulle jokin merkitys, persoona tai samaistuttavuus. 

Millainen suhde sinulla on eläimiin ja luontoon? 

Olen aina ollut todella eläinrakas ja luonnonläheinen. Lapsena vietin kesät serkkujeni maatilalla, jossa oli lehmiä ja paljon kissoja. Olen muutenkin vahvasti kesäihminen ja harrastan merenneitouintia.  

Sain ensimmäiset lemmikkini alakouluikäisenä: luppakorvaisen Ville-pupun ja rakkaan Nöpö-kissan. Siitä lähtien minulla on aina ollut lemmikkejä. Harrastin nuorempana ratsastusta ja haluaisin kovasti palata siihen jonain päivänä.  

Asun tällä hetkellä kaupungissa, mutten koskaan halua asua kaukana luonnosta. Se on minulle rauhoittumispaikka, jossa voi jäähdytellä hermoja ja rentoutua. 

Saako cosplay inspiraatiota luonnosta? 

Luonto inspiroi cosplay-pukuja ja varsinkin kuvauksia. Kuva: Julia Anderson.

Pukusuunnittelussa luonnon yksityiskohdista saa paljon inspiraatiota esimerkiksi haltiahahmoihin ja myyttisiin olentoihin. Joskus pukumateriaaleja voi löytää luonnosta, kuten maahan pudonneita risuja ja käpyjä.  

Valokuvaaminen ja fanifilmit ovat myös olennainen osa cosplayta ja niitä luodaan valtaosin luonnossa. Tunnelmallinen luontomiljöö toimii monesti asun inspiraationa ja hahmon olemuksen välittämisessä. 

Minkälaista sinun työsi teatterin puvustossa on? 

Minulla on yhteensä melkein neljä vuotta teatteriuraa takana. Olen aloittanut pukijana, joka on töissä näytösten aikana ja auttaa asujen pikavaihdoissa sekä niiden huollossa. Urani alussa tein myös kuiskaajan töitä.  

Nyt olen Tampereen Työväen Teatterilla pukuompelijana. Valmistan etenkin miesten asuja pukusuunnittelijan vision mukaan. Tällä hetkellä teen asuja tulevaan produktioomme, Kaunottareen ja hirviöön.  

Kaikki päiväni ovat erilaisia ja on ihanaa päästä luomaan hahmoja lavalle. Teatterin taiteellinen ilmapiiri ja taianomaisuus ovat sen sydän. 

Miten työssäsi otetaan huomioon vastuullisuus ja ympäristö? 

Teatteriasut kuluvat paljon, koska niitä voidaan käyttää jopa 80–100 kertaa. Asujen materiaaleja ja koristeita käytetään mahdollisuuksien mukaan uudelleen seuraaviin luomuksiin ja hyvin säilyneitä vaatteita voidaan muokata uuteen käyttötarkoitukseen.  

Tampereen Työväen Teatterilla on pukuvuokraamo, josta yksityishenkilöt voivat lainata asuja. Lisäksi teatterimme järjestää kirpputorimyyjäisiä ja näyttelijät voivat lunastaa asuja. Kaikkien produktioiden asuja ei voi myydä eteenpäin, koska hyvin tunnettujen teosten tekijänoikeudet saattavat tulla siinä vastaan. 

Teksti ja kuvat: Julia Anderson 

Kotisivujen toteutus Haven Porvoo