Luonto säveltäjänä ja muita ilahduttavia uutisia

Suojelu ja hoitotoimet ovat parantaneet luonnon tilaa eri puolilla maailmaa.

Isiäisen vartijat 

Vesipuhvelit ovat auttaneet rehevöityneen Isiäis-järven kunnostamisessa Heinolassa. Tänä vuonna Uuno, Urpo ja Viljami talloivat ja mutustivat ruovikkoa ja kylpivät vedessä jo toista kesää. 

Laiduntavat puhvelit parantavat aluetta koneitakin paremmin, ja lintulajien määrä järven tienoilla sekä etenkin puhvelien kylpypaikalla on jo lisääntynyt. Kolmikon työ on jatkunut syksyyn asti, ja tulee jatkumaan todennäköisesti tulevinakin vuosina. 

Käärme ei kuollutkaan sukupuuttoon 

Barbadoksella havaittiin viime keväänä maailman pienin käärmelaji. Lajin on pelätty kuolleen sukupuuttoon, sillä sitä on tavattu aiemmin 20 vuotta sitten. 

Kyseessä on 10 senttimetrin pituinen, spagettinauhan paksuinen käärme, Tetracheilostoma carlae, vapaasti suomennettuna Barbadoksen lankakäärme. Laji on havaittu ensi kerran vuonna 1889. Barbados oli vuosisatoja siirtomaavallan alla ennen itsenäistymistään vuonna 1966. Historian saatossa 98 prosenttia saaren metsistä on raivattu maanviljelyyn, mikä on vaikuttanut saaren lajistoon ja kirvoittanut huolta myös lajien selviytymisestä ja jopa sukupuutoista. 

Kuvitus: Iris Hyvönen 

Jaguaarit Meksikon, kasvussa kanta on 

Uhanalaisten jaguaarien määrä Meksikossa on kasvanut 14 vuodessa 30 prosenttia. Populaatio on kasvanut reiluun 5000 yksilöön. 

Jaguaari on Meksikossa edelleen sukupuuton vaarassa, mutta tilanne on parantunut ja lajin tunnettuus maassa lisääntynyt. Vuonna 2024 jaguaareja laskemassa ollut tutkija Gerardo Ceballos mainitsee keskeisiksi syiksi muun muassa luonnonsuojelualueet ja tiedotuskampanjan. 

Kuvitus: Iris Hyvönen 

Kasvien turvakoti Intiassa  

Periyarin kansallispuistossa Intiassa on jo yli 40 vuotta toiminut eräänlaisten puutarhurien yhteisö. Gurukulan kasvitieteellisessä pyhäkössä varjellaan sademetsien kasveja ja luodaan niille uusia paikkoja kasvaa, kun hakkuut, viljelmät ja kaivokset ovat vallanneet vuoristojen muinaisia metsiä. 

Vuosien saatossa 32 hehtaariin laajennut alue toimii 20 naisen voimin, joista osa on 
alkuperäiskansojen yhteisöistä. Paikka on kuin kasvien turvakoti: uudet tulokkaat toivotetaan tervetulleeksi. Niitä etsitään ja tuodaan suojelupaikalle, mutta myös itsekseen saapuneet saavat kasvaa vapaasti, kohentua ja kukoistaa. 

Läheinen Länsi-Ghatien vuoristo on tulvillaan haurasta monimuotoisuutta. Pyhäkkö säilöökin samalla tuhansia kasveja, jotka ovat vaarassa kadota. 
Puutarhurit toteavat: ”Ilman elollisia olentoja, ilman kasveja ja eläimiä ja maaperää ja kiviä ja jokia ja ihmisiä, mikään ei ole mahdollista.” 

Kosteikoilta löytyi uhanalaisia lintulajeja 

WWF teki keväällä ja kesällä linnustokartoituksia rakentamillaan kosteikoilla Länsi-Uudellamaalla. Kartoituksissa löytyi 36 uhanalaista lintulajia. Jopa kolmasosa Suomen lintulajeista on uhanalaisia. Kosteikoilla havaittiin puolet Suomessa pesivistä lintulajeista, muun muassa erittäin uhanalaiset nokikana ja mustakurkku-uikku. Luonnonmukaiset kosteikot, ja samalla esimerkiksi kahlaajalintujen populaatiot ovat vähentyneet. Maailman kosteikot ovat tärkeitä siksikin, että kattaessaan vain 6 prosenttia maapallon maa-alasta, ne varastoivat jopa 20–30 prosenttia elollisen luonnon hiilestä.

Luonto säveltäjänä 

Brittiläinen säveltäjä Ellie Wilson on luonut musiikkia yöperhosten lennosta. Ötökät eivät ole vain sävellyksen Moth x Human aiheena, vaan myös tekijöinä. 

Wilson sijoitti monitorin alueelle, jossa on jopa 80 yöperhoslajia. Jokainen niistä sai oman äänensä, joka aktivoitui aina perhosen koskettaessa monitoria. Näistä satunnaisista äänistä syntyi pohja sävellykselle, joka täydentyi perinteisillä soittimilla. 

Säveltäjä tahtoi kiinnittää huomiota yöperhosten katoamiseen.  

Yöperhoset ympäri maailman ovat vähentyneet huomattavasti erilaisten ympäristöuhkien vuoksi. 
Yöperhoset ovat olennaisia ekosysteemien osasia, sillä ne ovat sekä ravintoa suuremmille siivekkäille, että hyvin tärkeitä pölyttäjiä. Nimensä mukaisesti ne ovat kuitenkin liikkeellä pimeän tultua, ja Wilson onkin huomauttanut, ettei niiden vähenemistä tämän takia huomaa samalla tavalla kuin päiväsaikaan liikkuvien eliöiden. 

Wilson ei ole ainoa luonnosta säveltänyt. Esimerkiksi Cosmo Sheldrake kumppaneineen on vienyt Ecuadorilaisen sademetsän tekijänoikeudet oikeuteen asti, sillä muusikot tahtoisivat metsän tunnustettavan kappaleensa yhdeksi tekijäksi. 
 

Kuvitus: Iris Hyvönen 

Teksti: Tilda Sederholm

Kotisivujen toteutus Haven Porvoo