“Kun näen kulorastaan, menen ihan sekaisin”

Ahti ja Juho lähtevät linturetkelle aina kun se on mahdollista. Poimi mukaan vinkit, miten jokainen pääsee harrastuksessa alkuun!

Ahti Ihonen, 15

Opiskelee yläasteella

Asuu Helsingissä

Bongariliiton hallituksessa

Juho Tirkkonen, 18

Opiskelee luontoalaa ammattikoulussa

Asuu Helsingissä

Tringan lasten ja nuorten toimikunnassa

Ahti: Mä luin jo ihan pienenä lintukirjoja. Kun äiti ja muut sukulaiset veivät mua luontoon, kiinnostuin linnuista yhä enemmän.

Juho: Musta on kuvia katselemassa lintutauluja jo joskus kaksivuotiaana. Liikuin luonnossa erityisesti isovanhempien matkassa.

Ahti: Ensimmäinen bongaukseni oli Helsingin Malmilla, näin siellä lapinpöllön. Siitä koko homma oikeastaan alkoi. Tutustuin lintuharrastajien yhteisöön ja muihin nuoriin.

Juho: Viitisen vuotta sitten näin mökillä uuden vuoden päivänä varpuspöllön. Se oli tosi vaikuttava kokemus. Osallistuin ensimmäiselle Tringan talvikävelylle ja löysin sieltä muita nuoria. Harrastus vei heti mennessään.

Ahti: Luokkakaverit suhtautuvat lintuharrastukseen aika neutraalisti. Mä luulen että se vähän kiinnostaakin heitä, sitä pidetään aika siistinä juttua.

Juho: Olen luontoalalla amiksessa, ja siellä harrastus otetaan hyvin vastaan. Peruskoulussa se oli vähän naureskelun aihe, mutta mitään kiusaamista ei koskaan ollut. Moni on myös pitänyt tätä siistinä juttuja, varsinkin kun olen saanut tätä kautta ihan hyväpalkkaista työtä.

Ahti: Parasta tässä harrastuksessa on se, että pääsee upeisiin luontokohteisiin, vaikka ulkosaaristoon. Harvinaisten lintujen löytäminen on myös hienoa. Aloitin harrastuksen bongaamalla, mutta nykyään teemme Juhon kanssa molemmat enemmän spontaania retkeilyä. Kun kulkee syrjäpaikoilla oma porukan kanssa, voi löytää ihan omat linnut.

Juho: Mua motivoi se, että pääsen tekemään näitä hommia myös tieteellisesti ja siinä samalla edistän lintujen suojelua. Olen ollut lintuasemilla tekemässä havainnointia ja laskentoja. Olemme Ahtin kanssa molemmat myös olleet pitkään rengastusharjoittelijoina. Reilu viikko sitten sain oman rengastusluvan, kun täytin 18 vuotta.

Ahti: Mä olen esimerkiksi rengastanut lehtokurpan, joka oli löytyny jostain Tanskasta. Siitä tuli hyvä fiilis.

Ahti: Lintujen bongaus jakaa mielipiteitä. Mun mielestä se on ihan ok, kunhan se tehdään linnun kannalta turvallisesti. Esimerkiksi pöllöt, kuningaskalastajat ja talvehtivat kurpat elävät tosi pienessä ympäristössä. Jos häiriötä tulee pitkin päivää, kyllä se lintuja kuormittaa.

Juho: Lintukuvaaminen on lisääntynyt somen kautta. Osalla kuvaajista ei ole tarpeeksi tietoa linnuista, ja kuvia mennään ottamaan liian lähelle. Toinen hullu juttu on se, jos ajetaan pitkiä matkoja bongausruksin perässä. Viime syksynä Hangosta löytyi peräkkäisinä päivinä kolme harvinaisuutta. Bongarit lähtivät ajamaan sinne joka päivä uudestaan. Silloin katsoin vähän vinoon, että onko tuossa nyt mitään järkeä.

Juho: Mun lempilintu on kulorastas, menen ihan sekaisin kun näen sellaisen. En oikein tiedä itsekään miksi, mutta ilahdun vaan tosi paljon.

Ahti: Mun oma suosikki taitaa olla kangaskiuru. Se on ehkä monen mielestä outo valinta, koska laji on aika pliisun näköinen. Mutta se laulaa kauniisti. Ja tietysti kaikki kihut ovat tosi hienoja!

Juho: Retkeiltyä tulee paljon. Pari vuotta on mennyt koko kevät ja syksy retkillä. Maaliskuun puolivälissä alkaa näkyä ensimmäisiä paluumuuttajia, ja silloin kausi starttaa kunnolla. Vietän keväisin Hangon lintuasemalla parikin viikkoa putkeen. Kausi hiljenee kesäkuun loppupuolella. Silloin käyn Lapissa tekemässä pesimälintujen laskentoja. 

Ahti: Retkeilen niin paljon kuin vaan ehdin. Keväällä valon määrä lisääntyy, ja iltapäivällä koulun jälkeen ehtii vielä hyvin katsomaan muuttoja. Viikonloput menevät keväällä aika lailla niin, että lähden perjantaina junalla Hangon lintuasemalle ja palaan sunnuntaina takaisin. Olen ottanut koulusta myös vapaita, että pääsen Lågskärin lintuasemalle Ahvenanmaalle. Viime kesänä olin myös ensimmäistä kertaa Lapissa lintulaskennoissa.

Juho: Kevät on kyllä niin parasta aikaa, on se toivon tunne ja uusia muuttolintuja tulee koko ajan lisää. Erityisesti toukokuun puoliväli on kiehtovaa aikaa, sillon suurin osa linnuista on jo palannut Suomeen. Lågskär on myös mulle ihan lempipaikka, se on niin syrjässä keskellä merta.

Ahti: Mun lempivuodenaika on kesä. Silloin pääsee Lappiin, ja kesäyön retket siellä ovat hienointa mitä tiedän. Alkukesässä on mieletön fiilis. Heräämiset täytyy tosin hoitaa aikaisin. Lintuasemilla aamuvakio on auringonnousun aikaan, ja rengastukseen pitää herätä puoli tuntia ennen – eli herätyskello soi ennen neljää.

Juho: Ja Lapissahan aurinko ei laske ollenkaan. Rytmi on se, että sä olet lintuhommissa aamukahdesta yhdeksään, ja sitten nukut päivät.

Juho: Jos linnut yhtään kiinnostaa, tämä on ihan mahtava harrastus. Heti alkuun kannattaa etsiä netistä muita harrastajia, ja varsinkin nuoria. Rohkeasti vaan mukaan opastetuille retkille!

Ahti: Ei auta, jos jää kotiin pläräämään lintukirjaa. Vain maastossa oppii, miltä linnut oikeasti näyttävät ja miten ne käyttäytyvät.

Juho: Itseasiassa just nyt on tosi hyvä aika aloittaa lintuharrastus. Lintuja on vielä vähän, ja ruokintapaikan viisi lajia on helppo oppia tuntemaan. Pian lintuja alkaa tulla koko ajan lisää.

Teksti: Heidi Nummi

Kuvat: Juho Tirkkonen ja Cecilia Sippola