Koukussa kiipeilyyn: ”Kiipeilen kaikkialla, mistä löytyy kiviä”

Eeli Takalo, 17

Lukiossa

Valmentaa nuoria Oulun Kiipeilykeskuksessa

Oulun kiipeilyseuran hallituksessa

Eelis Sallmen, 19

Siviilipalveluksessa

Työskentelee Oulun Kiipeilykeskuksessa

Eelis: Kiipeilyssä yhdistyy luonto ja liikunta. Siinä saa haastaa itseään ja pääse irtautumaan arjesta. Laji on myös tosi monipuolinen: on boulderointia eli matalan seinän kiipeilyä, köysikiipeilyä korkeilla seinillä, jääkiipeilyä…

Eeli: Ja kiipeilijöiden yhteisö on tosi mukava. Suurin osa mun kavereista kiipeilee, ja teemme yhdessä myös kaikkea muuta.

Isä otti mut junnuna mukaan sisäkiipeilyhallille. Tykästyin kiipeilyyn ja aloin pari vuotta myöhemmin harrastaa sitä. Menin ensin junnuryhmään, jollaista nyt itsekin valmennan. Aluksi olin köysikiipeilijä, nykyään boulderoin.

Eelis: Olin 15-vuotiaana olin lopettanut jalkapallon, ja oli vähän tylsää. Päädyin sattumalta käymään Oulun kiipeilykeskuksella. Yksi asia johti toiseen. Hain ysillä sinne TET-harjoitteluun ja innostuin harrastuksesta niin paljon, että pian mulle tarjottiin töitä. Sieltä löytyi myös kaveriporukka.

Kiipeily treenaa tekniikkaa ja voimaa, varsinkin ylävartaloa ja puristusvoimaa, jota moni muu laji ei yleensä vahvista. Kehitys on varsinkin alkuun tosi nopeaa, homman hoksaa nopeasti. Ajan myötä kehitys luontaisesti hieman hidastuu.

Eeli: Omaa edistymistä on helppo seurata. Reitit on merkitty eri vaikeusasteilla. Silloin huomaa kehittyneensä, kun pääseekin vaikeamman reitin ja nekin alkavat tuntua helpoilta.

Eelis: Neljän vuoden aikana olen kiipeillyt vähän kaikkialla, mistä vain löytyy kiviä. Suomessa on paljon hyviä paikkoja. Oulun alueen paras paikka on Luohuan siirtolohkare, Karhuviian kivi. Se on oululaisille kiipeilijöille ihan pyhä paikka. Siellä on paljon haastavia reittejä ja kaunis nuotiopaikka. Siellä olen viettänyt eniten aikaani, paljon päiviä, iltoja ja öitä.

Eeli: Mullakin on tuo sama suosikki. Siellä ei ole muita kiviä kuin tuo yksi, mutta siinä on monta eri reittiä, sen voi kiertää monella eri tavalla. Ja siihen liittyy koko se retkitunnelma ja yhteisö, että mennään kivaa metsätietä pitkin porukalla ja ollaan yhdessä.

Eelis: Olen saanut monta uutta kaveria sitä kautta, että ollaan satuttu kiipeämään samaa reittiä jossain vaiheessa.

Eeli: Helpoin tapa päästä mukaan on mennä jonkun mukaan, joka on jo aiemmin ollut kiipeilemässä ulkona.

Eelis: Kannattaa käydä ensin sisällä pari kertaa harjoittelemassa ja siirtyä vasta sitten ulos. Halleja on joka kaupungissa, ja niiltä saa myös varusteita, ei tarvitse heti itse ostaa mitään. Liikuntavarusteet riittävät. Sitten kun tietää, mistä on kyse, voi lähteä ulos.

Eeli: Kannattaa keskittyä tekniikkaan eikä voiman lisäämiseen. Eikä kannata heti alkaa yrittää jotain tosi vaikeeta.

Eelis: Helpointa on aloittaa boulderoinnista ja edetä siitä esimerkiksi köysikiipeilyyn.

Boulderoinnissa tärkeimmät varusteet ovat kiipeilykengät ja patja, joka otetaan aina turvavälineeksi maastoon mukaan. Moni käyttää myös magnesiumjauhetta, joka parantaa otteen pitoa kädessä. Köysikiipeily vaatii sitten jo vähän enemmän varusteita.

Eeli: Yleisesti ottaen laji on tosi turvallinen. Se kehittää kykyä tunnistaa omat rajansa.

Eelis: Laji sopii ihan kaikenikäisille, ja siinä voi edetä omaa tahtia. Kiipeilemään oppii vaan kiipeilemällä. Itseä vähän parempi kaveri on hyödyksi, silloin voi tarvittaessa kysyä neuvoa.

Eeli: Kannattaa liittyä kiipeilyseuraan. Harrastuksen voi aloittaa jo kouluikäisenä.