Espoolainen 26-vuotias Janne (nimi muutettu) oli lähes puoli vuotta asunnoton vuonna 2022. Hän oli muuttanut edellisen vuoden alussa asuntoon, jossa sairastui vähän yli vuodessa home- ja kemikaaliyliherkkyyteen. Hän joutui jäämään terveysongelmiensa vuoksi pois töistään. Pahimmillaan hän kärsi jatkuvasta kuumeesta, yskästä ja väsymyksestä, ja sai sairaalahoitoa vaatineen sydänlihastulehduksenkin.
Terveydenhuollossa Jannen oireiden yhteys kodin ilman laatuun kiistettiin, mutta kun kotona olo lopulta pahensi välittömästi oireita ja vain ulkona parvekkeella oli enää siedettävää olla, Janne hyväksyi, että hänen täytyy muuttaa.
”Näin jälkeenpäin ajatellen tein virheen siinä, että yritin pitkään vaan kestää, enkä muuttanut pois ajoissa, vaikka kotona haisi oudolta ja terveysongelmani pahenivat. Valitin kyllä ilman laadusta isännöitsijälle, mutta kesti viikkoja ennen kuin tulivat edes katsomaan. Sisäilman tutkimuksia tehtiin vasta, kun olin jo muuttanut pois.”
Janne päätyi kuukausiksi erilaisiin tilapäismajoituksiin: ensin nukkumaan vanhempiensa olohuoneeseen ja myöhemmin parvekkeelle, asunnottomien hätämajoitukseen, SPR:n nuorten turvataloon, kavereiden sohville, laivoille ja hosteilleihin. Sopivia tilapäismajoituksiakin – sellaisia joissa oireet helpottivat – oli vaikea löytää ja muutenkin oli hankalaa saada apua.
”Vaikka kerroin mistä asunnottomuuteni johtui, minut ohjattiin tilapäismajoituksessa nukkumaan huoneeseen, joka tunnettiin huonosta ilmastaan. Tai en voinut saada kaupungilta uutta asuntoa, kun minulla oli vielä vuokrasopimus vanhaan asuntooni voimassa, vaikka olin jo irtisanoutunut ja muuttanut pois.”
Tilapäismajoituksista paras oli SPR:n nuorten turvatalo, jonne Janne jäi puoleksitoista kuukaudeksi. Siellä voi kuitenkin vain nukkua öisin, päivät piti viettää muualla. Sairauksista oli vaikea toipua, kun ei ollut rauhallista paikkaa, jossa levätä kunnolla. Samalla hän etsi asuntoa.
Asunto, jossa oireet alkoivat helpottaa, löytyi lopulta. Ensin tuli vuokrattua yksi huono.
”Ajattelin liikaa järjellä, että kun tässä on puulattia, niin tämän täytyy olla hyvä. Mutta ei se niin mene. Herkistyneenä täytyy lopulta luottaa intuitioon, että missä on hyvä olla”, Janne pohtii.
Herkistyneenä Jannelle ehti kertyä kokemusta materiaaleista:
”Muovimaton päälle liimattu laminaatti on yleensä herkistyneelle huono, mutta muista ei yleensä voi suoraan sanoa, mikä on huono ja mikä hyvä. Muista materiaaleista riippuu miten tiloja on pidetty, onko rakenteisiin päässyt kosteutta ja toimiiko ilmanvaihto.”
Jannen yleinen terveydentila on parantunut paljon viime vuoden huonoimmista ajoista:
”Uskon, että altistuin homeelle jo lapsuudenkodissani ja tämä viime vuoden asuntoni laukaisi jo pidempään kytemässä olleet ongelmat. Pahimmillani herkistyneenä en voinut olla vanhemmillanikaan sisällä, mutta nyt voin taas käydä ja toivun nopeasti. Kotiin tulon jälkeen pitää vaan pestä hiukset ja vaatteet, kun haju tarttuu niihin.”
Janne luopui vaatteistaan ja osasta tavaroitaan, joita käytti asunnossa, jossa sairastui, sillä hän reagoi niihin jääneeseen hajuun. Jannen kokemusten mukaan haju lähtee pesussa huonommin keinokuituisista kuin luonnonkuituisista vaatteista.
”Pinttynyt haju ei lähde millään! Ostin sitten uusia halpoja vaatteita tilalle. Tavaroitakin heitin pois paljon, mutta osa on vielä kellarissa odottamassa, jos herkistyminen vähenee niin, että voin taas käyttää niitä.”
Kemikaaliyliherkkyyskin on helpottanut, mutta vaikuttaa yhä arkeen.
”Pahimmillaan, kun kävin kaupassa, haistoin siivousaineet jo pitkältä. Nyt en haista niitä käytännössä ollenkaan.”
Nyt Janne pyrkii parantamaan terveyttään ja yleiskuntoaan.
”Syön enimmäkseen tuoreita ruokia. Nukkuisin mielelläni ulkona, mutta en ole löytänyt kemikaalinhajutonta makuupussia, jota voisin käyttää.”
Muuttaessaan nykyiseen asuntoonsa Janne puhdisti ensimmäisenä sen ilmanvaihtokanavat.
Jannea harmittaa, ettei sisäilman laatua oteta riittävästi huomioon asuntojen ylläpidossa. Jannen kokemuksen mukaan varsinkaan vuokrattavia asuntoja ei useinkaan hoideta kunnolla.
”Vähintään puolessa asunnoista, joita kävin katsomassa, oli jonkinlainen sisäilmaongelma. Ja tässäkin asunnossa oli suihku rikki ja kesti monta viikkoa, ennen kuin se tultiin korjaamaan.”
Janne epäilee, ettei tilanne asuntomarkkinoilla tule lähiaikoina paranemaan.
”Jos ilmanvaihdosta huolehtiminen jää vuokralaisen vastuulle, mutta tämä ei tiedä tai osaa sitä tehdä, niin se jää tekemättä. Eikä omistajilla ole useinkaan kiinnostusta remontoida asuntoja, jos huonommassakin kunnossa oleviin löytyy aina joku asukas, kun taas remontointi maksaa ja remontin aika on pois vuokratulosta”, Janne pohtii.
Vaikka terveysongelmien yhteys sisäilmaan usein kiistetään, home- ja kosteusvaurioilla on väliä esimerkiksi asuntokaupoissa. Janne korostaa asukkaan omaa vastuuta:
”Jos saat kotona oireita, sinnittely ei hyödytä, eikä kannata odottaa apua esimerkiksi isännöitsijältä tai terveydenhuollosta. Säädä ensin ilmanvaihto kuntoon ja jos se ei auta, niin muuta pois.”
Teksti: Miia Vistilä
Artikkeli on julkaistu Nuorten Luonto -lehdessä 1/2023.
Asunnottomien yötä vietetään 17.10. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo