Leppoisa syyskesäinen retkipäivä Nauvossa taittuu kohti iltaa. Astelen ylös kivikkoista rinnettä hyttysten tanssiessa inisten ympärilläni. Polkua on helppo seurata, vaikka netistä lukemani saapumisohjeet kohteelle olivatkin vaikeaselkoiset. Sammalten peittämä kivikko on miellyttävää katseltavaa, yhtä loputonta yksityiskohtien leikkiä, ja metsän tuoksu hivelee nenää.
Pian sankka kuusikko vaihtuu kalliomännikköön. Jäkälättömäksi kulunut reitti johdattelee oikeaan suuntaan. Edessä aukeaa avokallio, ja siellähän näkyykin jo kohde, jota olen tullut katsomaan – Finbyn jatulintarha. Parikymmensenttisistä kivistä rakennettu kehämuodostelma peittää kalliota kuin jännittävä taideteos. Kivien välissä kasvaa sammalta ja heinää. Lähellä seisoo pieni opastaulu.
Olen haltioitunut. En ole kertaakaan aiemmin käynyt aidolla muinaisella jatulintarhalla. Kuljeskelen rakennelman ympärillä, kunnes löydän sisäänpääsyn kivien rajaamalle polulle, ja lähden kiertämään kohti labyrintin keskustaa. Samaa kehää ovat kulkeneet monet jalat ennen minua, ehkä jo satoja vuosia sitten.
Jatulintarha on vakiintunut nimitys tällaisille kivistä kehämuotoon rakennetuille sokkelolatomuksille Suomessa. Arkeologista tietoa näiden kivikehien alkuperästä ja käyttötarkoituksesta on vähänlaisesti, ja niinpä niihin liittyy aimo annos tiettyä salaperäisyyttä.
Tutkijat arvelevat, että rannikolla ja saaristoseuduilla sijaitsevat jatulintarhat liittyvät kalastuskulttuuriin. Kalastajat ja merenkulkijat ovat mahdollisesti rakentaneet niitä hyvän sään ja kalaonnen takaamiseen liittyviä rituaaleja varten. Perimätieto kertoo myös purjehtijoista, jotka ovat haaksirikkouduttuaan tai ehkä vain parempaa tuulta odottaessaan rakentaneet aikansa kuluksi kivikehiä.
Koska monet jatulintarhat sijaitsevat paikoissa, joissa tiluksien rajat ovat olleet vaikeasti määriteltävissä, mutta joissa ihmisten on täytynyt elinkeinojensa vuoksi kuitenkin liikkua, niiden on esitetty ehkä liittyneen alueiden omistusoikeuksien määrittelyyn tai rituaaliseen vahvistamiseen.
Erään teorian mukaan jatulintarhat ovat luotsien ammattikunnan symboleita. Purjehdusreittien solmukohtiin rakennettujen jatulintarhojen arvellaan kertoneen merenkävijöille, mistä saa luotsipalveluja. Myös muinaisia aurinkoriittejä tai sosiaalisen ja hengellisen elämän kannalta tärkeiden paikkojen merkitsemistä on esitetty selityksiksi kivikehien rakentamiselle.
Jatulintarhoja esiintyy Suomessa pitkin rannikkoa ja aivan erityisesti saarilla, mutta joitain on löydetty myös sisämaasta. Vanhimmat jatulintarhat on ajoitettu jopa rautakaudelle, kun taas nuorimmat ovat vain sadan tai parinsadan vuoden takaa. Tämän hajanaisuuden vuoksi tutkijat pitävät todennäköisimpänä, ettei niiden rakentamisen taustalla ole mitään yhtä yleispätevää tarkoitusta. Useampi teoria saattaa siis pitää paikkansa.
Kävelyni jatulintarhan keskustaan ja sieltä takaisin ulos ottaa aikansa. Kierroksia riittää.
Vaikka jatulintarhoja on tapana nimittää labyrinteiksi, niissä ei kuitenkaan ole umpikujia. Polku johtaa kierroksittain lopulta kehän keskelle ja sieltä pois. Tyypillisimmissä malleissa se ei myöskään kierrä suoraan yksinkertaista spiraalia keskustan ympäri, vaan kierteet asettuvat omalaatuisella tavallaan limittäin munuaismaiseen muotoon.
Päästyäni ulos sokkelosta siirryn silmäilemään opastaulua. Siinä kerrotaan tarina rannalle odottamaan jääneistä merimiesten puolisoista, jotka aikansa kuluksi rakensivat jatulintarhoja ja tanssivat niissä. En muista kuulleeni samaa tarinaa muualla, mutta jatulintarhoihin liittyviä kansantarinoita ja myyttejä onkin sangen runsaasti liikkeellä.
Nimitys jatulintarha liittyy sekin erääseen tarinaan kivikehien synnystä. Se on lähtöisin Perämeren rannikolta ja viittaa myyttiseen jatulikansaan, jättiläisiin, joiden kerrotaan muinoin asuttaneen Lappia. Jatulien uskottiin tai ainakin sanottiin rakentaneen kivikehät mahdollisesti noituuden harjoittamista varten.
Eri puolilla Suomea näistä kivimuodostelmista on käytetty kuitenkin monia erilaisia nimityksiä, jotka viittaavat kirjaviin selityksiin niiden synnylle ja tarkoitukselle. Monissa nimityksissä – kuten jungfrudans ja Pietarin leikki – mainitaan leikki tai tanssi, minkä arvellaankin kertovan jotain niiden mahdollisista käyttötarkoituksista. Jatulintarhoja on kutsuttu myös monien muinaisten kaupunkien nimillä.
Jatulintarhojen kaltaiset kivikehät ole ainoastaan suomalainen ilmiö. Hyvin samanlaisia rakennelmia tunnetaan laajalta alueelta Euroopasta ja Venäjältä. Kivilatomusten ohella on löydetty myös muusta maa-aineksesta rakennettuja kehiä. Kuten meilläkin, vallitsee muuallakin samanlainen sekasotku rakennelmista käytetyissä nimityksissä ja niihin liittyvissä tarinoissa.
Sen ainakin tiedämme, että kivikehien historia on pitkä ja laaja. Niitä ovat latoneet monenlaiset ihmiset esihistorialliselta ajalta aina viime vuosisatoihin saakka – ja ajan saatossa niitä on käytetty varmasti moneen tarkoitukseen. Itse asiassa jatulintarhoja rakennettaan edelleenkin niin koristeeksi kuin viihdykkeeksi.
Yksinkertaisina kivimuodostelmina jatulintarhat ovat erityisen herkästi vaurioituvia muinaisjäännöksiä. Jää ja muut luonnon mekanismit siirtelevät kiviä ja rikkovat kuvioita, mikä osaltaan vaikeuttaa niiden tieteellistä tutkimista. Myös ilkivalta uhkaa jatulintarhojen säilymistä, vaikka yli sadan vuoden ikäiset jatulintarhat onkin määritelty muinaismuistolain nojalla suojelluiksi, eikä niihin tulisi kajota.
En voi kuin ihastella, miten uskomattoman hyvin säilynyt Finbyn jatulintarha on, varsinkin, kun ottaa huomioon sijainnin taajaman tuntumassa. Kallio on kyllä kulunut paljaaksi rakennelman ympäriltä ja sokkelon poluilta, mutta kivet ovat siististi paikoillaan. Se tuntuu suorastaan ihmeeltä.
Ilta hämärtyy metsässä, ja minun on aika poistua. Kun jätän jatulintarhan taakseni, toivon, että voin vielä vuosien päästä sen luokse palatessani nähdä sen yhtä kauniina ja kunnioittaen kohdeltuna kuin tänään.
Teksti ja kuvat: Milla Aalto
Lähteitä:
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas (akp.nba.fi): Jatulintarha (akp.nba.fi/wiki;jatulintarha#fn__9)
Kalmistopiiri: Miehikkälän jatulintarhat – kivilabyrintteja keskiajalta? (kalmistopiiri.wordpress.com/2018/02/15/miehikkalan-jatulintarhat-kivilabyrintteja-keskiajalta)
KirjastoVirma: Jatulintarhan arvoituksesta (www.kirjastovirma.fi/haukipudas/jatulintarha)
Artikkeli on julkaistu Nuorten Luonto -lehdessä 3/2019.
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo