Itämereen saapuu vieraslajeja pääasiassa laivojen painolastiveden mukana. Tulokkaiden vaikutukset ekosysteemille voivat olla sekä positiivisia tai negatiivisia – usein molempia – ja vaatii pitkän aikavälin seurantaa, ennen kuin todelliset vaikutukset paljastuvat.
Vieraslajit ovat eliöitä, jotka ovat päätyneet uuteen elinympäristöön pääasiassa ihmisten välityksellä. Itämereen on saapunut viimeisten reilun sadan vuoden aikana 170 vieraslajia, ja viime vuosikymmeninä tahti on vain kiihtynyt. Monet Itämereen päätyneistä vieraslajeista ovat 2000-luvulla levittäytyneet tehokkaasti myös Suomen vesialueille.
Liejuputkimato (Marenzelleria spp.) on vieraslaji, jota löytyy Itämerestä peräti kolme eri lajia (M. viridis, M. neglecta ja M. arctia). Lajien erottaminen toisistaan on kuitenkin hyvin hankalaa, joten niihin viitataan usein lajiryhmänä. Madot ovat useimmiten hyvin pieniä, vain muutaman sentin mittaisia. Niiden väritys vaihtelee punaisesta vihreään tai ruskeaan.
Helsingin yliopiston vieraslajitutkija Laura Kauppi työstää Tvärminnen tutkimusasemalla postdoc-tutkimusta eri tekijöiden vaikutuksesta merenpohjan muokkaukseen, johon liejuputkimatokin omalla työllään osallistuu. Tutkimus on jatkoa hänen väitöstutkimukselleen.
Kaupin mukaan liejuputkimadot möyrivät Itämeren pohjamudissa kuin kastemadot maassa. Maan möyhentäminen hapettaa maaperää, mikä nopeuttaa orgaanisen aineksen käsittelyä.
”Meidän hypoteesimme on, että liejuputkimadon pohjan möyhimisen myötä ravinteiden kierto tehostuu Itämeressä. Itämeren syvissä pohjissa elelee vain muutamia lajeja, joten liejuputkimato on lisännyt pohja-alueiden monimuotoisuutta.”
Suurin osa Itämereen saapuvista vieraslajeista salamatkustaa laivojen painolastivedessä, jonka tarkoitus on vakauttaa alusta. Painolastivesi kerätään lähtömaassa ja vapautetaan kohteessa, minkä seurauksena veteen jääneet eliöt siirtyvät uuteen ekosysteemiin. Vieraslajien määrä on lisääntynyt huimasti 2000-luvulla kansainvälisen laivaliikenteen kasvun myötä.
Vuonna 2004 hyväksytyllä IMO:n painolastivesiyleissopimuksella pyritään ehkäisemään ja vähentämään vieraslajien leviämistä ympäri maailmaa, sillä epätoivottujen tulokkaiden hävittäminen leviämisen jälkeen on käytännössä mahdotonta. Sopimus tosin astui voimaan vasta syyskuussa 2017.
Vain murto-osa Itämeren vieraslajeista on päätynyt uudelle asuinalueelleen ilman laivamatkailua. Esimerkiksi aasialainen hopearuutana (Carassius gibelio) ui Itämereen sekä Suomen sisävesiin Venäjältä, jonne kalaa istutettiin 1900-luvun puolivälissä.
Kauppi kertoo kahden liejuputkimadon olevan alun perin Pohjois-Amerikasta, ja kolmas saapui Itämereen arktisilta merialueilta. Liejuputkimatoja havaittiin ensimmäisen kerran Itämerellä vuonna 1985, ja Suomenlahdelta niitä löytyi vuonna 1990. Nykyään liejuputkimatoa tavataan ympäri Itämerta.
Murtovetisen Itämeren lajisto on sekoitus mereisiä ja makean veden lajeja, joiden levinneisyyteen vaikuttaa veden suolapitoisuus. Tämän lisäksi Itämeri on geologisesta näkökulmasta katsottuna hyvin nuori meri, minkä vuoksi sen lajiston ekologinen sukkessio on vielä kesken. Sukkessio on termi, joka kuvaa lajiston vähittäistä muuttumista kohti vakaata eliöyhteisöä.
Sukkessio vie paljon aikaa, ja Itämerta vaivaavat häiriöt, kuten rehevöityminen ja happikato, hidastavat prosessia entisestään tuhoamalla elinympäristöä.
”Itämeressä on sinänsä tilaa uusille lajeille, sillä elinympäristön haastavuuden ja iän vuoksi lajeja on vielä niukasti. Häiriöiden vuoksi kotoperäiset lajit häviävät jättäen tilaa uusille tulijoille”, Kauppi toteaa.
Rehevöityminen johtuu ravinteista, joita päätyy yhä enemmän Itämereen muun muassa maatalouden ja teollisuuden seurauksena. Kun meri on täynnä ravinteita ja kasvillisuutta, niiden alle peittyvä sedimentti eli kerrostunut maa-aines muuttuu hapettomaksi. Tämä voi pahimmillaan tuhota kokonaisia pohjaeläinyhteisöjä. Myös näiden ravinteiden hajottajat kuluttavat happea työssään, mikä lisää happikatoa.
”Rehevöityminen on itse asiassa Itämerelle luonnollista, mutta tahti on kiihtynyt liiaksi ihmistoiminnan vuoksi”, Kauppi kertoo.
Tämän vuoksi esimerkiksi liejuputkimadon vaikutus Itämeressä voi olla positiivinen, sillä laji hapettaa pohjasedimenttiä pohjaa möyriessään.
Vaikka vieraslajien vaikutus uuteen elinympäristöön voi olla positiivinen, tulee niihin kuitenkin ennen perusteellista tutkimusta suhtautua kriittisesti. Vieraslajit voivat uhata alkuperäistä ympäristöä ja sen lajeja; usein uudessa ekosysteemissä niillä ei ole luonnollisia saalistajia, minkä vuoksi ne voivat runsastua ja levitä rauhassa. Kilpailua kotoperäisten lajien kanssa voi syntyä lisäksi ravinnosta, jolloin alkuperäislajit saattavat joutua jopa vieraslajien suuhun. Pahimmillaan uudet tulokkaat voivat syrjäyttää kotoperäisiä lajeja.
Harva Itämeren vieraslajeista on kuitenkaan määritelty täysin haitalliseksi. Sen sijaan useilla lajeilla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia ympäristöönsä. Esimerkiksi liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) on luokiteltu haitalliseksi tällä hetkellä vain paikallisesti – rapu saattaa syödä esimerkiksi kaloja kalastajien verkoista. Toisaalta liejutaskuravut voivat toimia ravintona muille Itämeren eläimille, kuten kaloille, mikä tasapainottaa lajin roolia uudessa elinympäristössä.
Usein lajien kokonaisvaltaiset vaikutukset tulevat näkyviin vasta pitkän ajan kuluttua. Kauppi kertoo liejuputkimadon olevan tästä hyvä esimerkki.
”Kaksi Amerikasta saapunutta liejuputkimatolajia kaivautuvat syvemmälle pohjamutaan kuin kotoperäiset lajimme. Tämä saattaa vapauttaa syvyyksiin hautautuneita ympäristömyrkkyjä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti Itämeren muihin lajeihin.”
Kiinnostus vieraslajien tutkimiseen syttyy usein hitaasti. Ensimmäisten havaintojen jälkeen tutkimus aloitetaan vasta kun populaatio on kasvanut tarpeeksi suureksi. Liejuputkimadon tutkimus lisääntyi 2000-luvun puolivälissä, kun lajin yksilömäärät kasvoivat nopeasti.
Kauppi kuvailee useita Itämereen saapuvia vieraslajeja opportunisteiksi. Suppean kotoperäisen lajimäärän vuoksi Itämeressä on paljon vapaita resursseja, joihin monet tänne saapuvat vieraslajit käyvät nopeasti kiinni.
”Useilla vieraslajeilla on sellaisia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat niiden levittäytymisen uusille alueille nopeasti. Monet ovat tottuneita vaihteleviin olosuhteisiin ja ne kestävät useita eri elinolosuhteita”, Kauppi painottaa.
Liejuputkimadon toukkavaihe on kestävä ja pitkäikäinen, mikä mahdollistaa matkan laivojen painolastivesissä. Suurin osa Itämereen saapuvista vieraslajeista onkin selkärangattomia juuri niiden muutoskestävyyden ja sisukkuuden ansiosta. Vieraslajikaloja on vain muutamia, kuten mustatäplätokko (Neogobius melanostomus), ja kasveja sitäkin vähemmän, esimerkkinä kanadanvesirutto (Elodea canadensis).
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ongelmia ekosysteemeille ja lajeille ympäri maailmaa, eikä Itämeri ole poikkeus.
”Lämpötilan nousu vaikuttaa lajien fysiologisten ominaisuuksien lisäksi Itämeressä jo valmiiksi vallitsevaan vesimassan kerrostumiseen. Jos ravinteita riittää, lämpenevä ilmasto lisää myös levätuotantoa. Kun pintavedet lämpenevät paljon, viileä vesi jää pohjaan ja vesimassan sekoittumista tapahtuu vähemmän”, Kauppi kertoo.
Sademäärien on arvioitu lisääntyvän ilmaston lämpenemisen seurauksena, mikä lisäisi puolestaan makean veden virtausta Itämereen. Jos meren valmiiksi alhainen suolapitoisuus laskee, mereisten lajien pärjääminen saattaa heikentyä entisestään. Myös suolapulssien harveneminen on ongelmallista mereisille lajeille.
Itämereen tulevaisuudessa mielivien vieraslajien tuleekin olla entistä sisukkaampia, jos ne haluavat asettautua sen tarjoamiin haastaviin olosuhteisiin. Nähtäväksi myös jää, kuinka vielä sukkessiovaiheessa olevat kotoperäiset lajit kestävät ympäristön jatkuvan muutoksen. Suojelun lisääminen onkin ensiarvoisen tärkeää kotoperäisten lajien selviytymisen varmistamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Teksti: Heini-Sofia Alavuo
Artikkeli on julkaistu Nuorten Luonto -lehdessä 2/2019.
Itämeri-päivänä 28.8. Luontoliitto ja John Nurmisen Säätiö järjestävät yhdessä Helsingissä iloisen ja äänekkään Itämeri-karnevaalikulkueen klo 13:00 alkaen Kansalaistorilta.
Lue lisää: https://luontoliitto.fi/tapahtuma/itameri-karnevaalikulkue/
Kaikki Itämeripäivän tapahtumat ympäri Suomen: https://itameripaiva.fi/tapahtumat/
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo