Harrastuksestaan kertovat peruskoulun kahdeksatta luokkaa käyvä Janika ja tietojenkäsittelytiedettä ammattikorkeakoulussa opiskeleva Tuomas.
Janika: Korona-aikana näin Tiktokissa videoita geokätköistä, ja sitten latasin sovelluksen, josta katsoin, onko kätköjä oman kotini lähistöllä. Talvisin harrastus jää vähemmälle, ja kätköjä tulee haettua eniten kesälomareissuilla.
Tuomas: Kiinnostuin geokätköilystä, kun sukulaiseni esitteli lajia eräässä tilaisuudessa. Harrastan geokätköilyä eniten kesäaikaan. Geokätköily on kuin aarteenetsintää, ja siinä pääsee haastamaan itseään.
Lajin kautta tulee tutustuttua paikkoihin, joissa ei tulisi muuten käytyä. Toisaalta myös lähiluonnosta voi löytyä jotakin sellaista, mistä ei ole ollut tietoinen aiemmin.
Janika: Olen hakenut kätköjä yli 70:sta Suomen kunnasta Lappia myöten. Pohjoisin löytöni taitaa olla Saariselältä Urho Kekkosen kansallispuistosta. Tavoitteenani on saada koko Suomen kartta täyteen paikoista, joissa olen käynyt etsimässä geokätköjä.
Tuomas: Harrastuksen myötä olen saanut uusia tuttavuuksia, eikä lajin harrastaminen ei olisi ollenkaan samanlaista ilman kanssakätköilijöiden porukkaa.
Janika: Harrastan geokätköilyä enimmäkseen perheeni kanssa. Asumme Ylöjärvellä, mutta olemme tehneet geokätköilyä varten päiväretkiä esimerkiksi Parkanoon.
Joskus olen geokätköillyt yhdessä kaverin kanssa, ja tätini kanssa olemme käyneet geokätköilemässä Keski-Suomessa esimerkiksi Jyväskylässä ja Laukaan alueella.
Olen mukana Ylöjärven nuorten pyörittämässä geokätköilyryhmässä, johon koetamme saada lisää osallistujia. Olemme käyneet yhdessä pienillä retkillä, ja aiomme myös tehdä itse kätköjä.
Tuomas: Hyviin muistoihin geokätköilystä liittyvät esimerkiksi monet mieleen painuneet paikat. Esimerkiksi Sastamalan Pirunvuorella kätkö oli näköalapaikalla, josta avautui järvimaisema. Silloin tuli vau-efekti: ajattelin, että tällaiseenkaan paikkaan en olisi eksynyt ilman geokätköilyä.
Janika: Isoistakin kaupungeista löytää paikkoja, joihin ei tulisi mentyä ilman geokätköilyä. Parhaita paikkoja ovat kuitenkin varmaan ne, jotka eivät ole aivan ihmisten keskellä: pienemmät paikkakunnat, maaseutu, haja-asutusalueet, kansallispuistot ja ulkoilualueet.
Tuomas: Tapahtumat ovat yksi lajin kohokohta. Olemme järjestämässä Satakuntaan tapahtumaa, Suomen ensimmäistä geokätköilyn Block Partya Porin Yyteriin 7. kesäkuuta.
Janika: Lajista luullaan usein, että se on vain pienien purkkien etsimistä metsästä. Oikeasti se on muutakin: geokätköilyssä pääsee liikkumaan luonnossa, kartanlukutaito kehittyy, ja kätköjä voi tehdä myös itse. Olen tehnyt kätkön isän kanssa vanhasta sähkölinjan tolpasta. Geokätköt voivat olla oikeastaan minkä kokoisia tahansa, ja muutakin kuin pieniä purkkeja, kuten esimerkiksi pieniä taloja. Hienoin löytämäni geokätkö on ollut pienoismalli maitolaiturista.
Tuomas: Kätköt ovat vaikeusasteeltaan erilaisia, mutta hienotkin voivat olla helpoimmasta päästä. Itse aloitin lähiseudun kätköjä etsimällä, ja aluksi oli hakemista, eikä yksinkertaisimpiakaan meinannut löytyä.
Janika: Geokätköilyä varten on olemassa monia sovelluksia. Kannattaa ladata jokin niistä, ja opetella sovelluksen käyttämistä. Itse käytän Geocaching-sovellusta Lajia kannattaa ehdottomasti kokeilla, siitä saa mukavia kokemuksia ja muistoja.
Peruskätkö: Suosituin kätkötyyppi. Koordinaatit vievät kohteeseen, jossa kätkö on, ja jonka löytäjä kuittaa.
Multikätkö: Kätkö, joka koostuu useammasta välipisteestä. Jokaiselta välipisteeltä löytyy vihje, jonka avulla edetään seuraavalle pisteelle. Kätkö löytyy välipisteiden jälkeen.
Mysteeri: Kätkön lopullinen sijainti pitää ratkaista itse. Sijainti voi löytyä esimerkiksi niin, että etsijän on ratkaistava palapeli saadakseen selville kätkön koordinaatit.
Teksti: Venla Välikangas
Lue lisää harrastuksen käytännöistä ja historiasta: Geokätköily – 25 vuotta satelliittipaikannettua aarteenetsintää
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo