Samalla tämä on viimeinen lehteni Nulun päätoimittajana. Rekry uudistuvan Nuorten Luonto -median päätoimittajaksi aukeaa ennen joulua. Seuraa Luontoliiton ja Nulun somekanavia.
Tässä vielä viimeisen lehden pääkirjoitus:
Luin kesällä mikrovuodenajoista, ja se muutti tapaani ajatella luontoa. Vuodenkiertoon sisältyy muutamasta päivästä pariin viikkoon kestäviä lyhyempiä kausia, jolloin luonnossa tapahtuu jotain tiettyä. Nämä ovat mikrovuodenaikoja.
Olin ennenkin fiilistellyt esimerkiksi lehtien puhkeamista keväällä, jonka vaaleanvihrein hetki kestää vain muutamia päiviä, ja syksyn värikkäintä ruskaa. Nyt aloin miettiä, mitä muita vastaavia aikoja vuodenkierrosta löytyy.
Mikä tekee juuri näistä kuluvista viikoista ja päivistä tässä kohtaa vuotta erityisen?
Hahmotan syksyn mikrovuodenaikoja paljolti valon ja värien kautta: Ensin on keltainen syksy, jolloin vihreät lehdet muuttuvat vähitellen keltaisiksi. Sitä seuraa ensimmäisten pakkasöiden jälkeen syksyn kirkkain ruska monivärisessä värikylläisyydessään hohtaen myös punaista ja oranssia.
Niiden jälkeen ruskea syksy paljastaa, miten montaa eri sävyä ruskeaa luonnosta voikaan löytyä. Väriharmonia hivelee taiteilijan mieltä. Harmaan syksyn tullessa illat hämärtyvät aikaisin. Sisältä katsoessa näyttää, että ulkona on pimeää, mutta ulos mennessä silmä tottuu, ja harmaasta löytyy ruskean tapaan todella monia pehmeitä sävyjä.
Myös tapahtumat voivat olla mikrovuodenaikoja. Tänä vuonna olen ihastellut esimerkiksi lintujen syysmuuttoa. Odotan innolla lähijärven jäätymistä riitteestä paksumpaan jäähän ja syksyn ensimmäistä kuuraa maassa. Syksyn ensimmäinen lumisade ja sitä seuraava ensilumi ovat myös tärkeitä mikrovuodenaikoja.
Mitä merkittäviä luonnon aikakausia ja tapahtumia omaan syksyysi kuuluu? Mitkä ovat mikrovuodenajoista suosikkejasi?
Kirja, josta luin mikrovuodenajoista, on Marko Leppäsen ja Adela Pajusen Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen (Gummerus 2025), josta voit lukea arvioni täältä.
Teksti: Miia Vistilä
Kotisivujen toteutus Haven Porvoo